Jännittäviä aikoja

Tiedättekö kun on vähän sellainen olo, että tekisi mieli vain pysytellä sisällä lämpimässä, villasukat jalassa, mielellään peiton alla. Syksyinen tuuli on kova ja ankara, etenkin kun siihen ei taas ole oikein tottunut. Se menee luihin ja ytimiin, varsinkin siitä syystä, että vieläkin vanhasta muistista tulee lähdettyä ulos takki auki ja tennarit jalassa. Ja hanskat hukassa, vai miten sitä sanotaankaan.

Pimeys lisääntyy koko ajan ja ensi viikonloppuna nyt etenkin, kun kellot siirtyvät täälläkin talviaikaan. Sadettakin on kuivahkon kesän jälkeen tullut ihan jonkin verran, sekin tuntuu kauhean kylmältä. Tuuli hakkaa puita talon seiniin ja pitää kolkutusta, johon kyllä korva on vuosien mittaan tottunut, mutta joka muistuttaa taas tästä tuulisesta vuodenajasta.

Aika alkaa kuitenkin olla aika otollinen kaikelle kummittelulle. Ja voitte uskoa, että syksyn, ellei koko vuoden, odotetuin viikko on juuri käynnistymässä. Halloween on nimittäin päivä, jonka saapumista on meillä odotettu malttamattomana ainakin heinäkuusta saakka (Onko kohta jo halloween? Montako yötä vielä?). Elokuussa taisimme jo hankkia lapsille Halloween-asut, sillä mieleiset sattuivat silloin löytymään kaupasta. Ne ovat roikkuneet lasten vaatekomeroissa siitä lähtien, ja niitä on käyty vähän väliä ihailemassa. Tyttöjen asuvalinnat olivat aika takuuvarmaa prinsessalinjaa, poikamme päätti ryhtyä virkavallan edustajaksi.

Mutta meillä siis kummittelee jo. Aina vähän väliä jostain kuuluu 'Boo!' ja sen jälkeen naurua. Preschoolin Halloween-juhlaa vietetään perjantaina aamupäivällä, isompien juhla on samana iltapäivänä. Lauantaina meidät on kutsuttu ystäväperheen järjestämiin lasten Halloween-kekkereihin ja sieltä riennämme sitten kipin kapin trick-or-treat -kierrokselle. Minkä jälkeen sänkyyn saa kantaa yliväsyneitä, ylienergisiä ja Halloween-karkeista sokerihumaltuneita lapsia, noin niin kuin suurella todennäköisyydellä.

Nämä tietysti kuuluvat voimakkaasti teemaan. En aio leipoa kurpitsaleivonnaisia (sillä kukaan ei söisi) enkä ostaa kahvilasta kurpitsalattea (sillä en ymmärrä miten se sopisi kahviin), joten tämänkaltaiset säilyvät meillä pelkkinä koristeina. Ihana, aktiivinen preschoolimme kyllä huolehtii lasten kurpitsapuuhista riittämiin, sillä tiistaina ohjelmassa näkyi olevan kurpitsamaalausta ja torstaina kurpitsojen kaiverrusta. Oikeasti, vaikka joskus tuntuukin, että tämä kurpitsa-aihe hyppii silmille joka suunnasta, ovat ne kuitenkin yleensä mahdottoman kauniita ja piristäviä silmille (ehkäpä siksi, että oma lempivärini on oranssi?). Ja niiden värissä ja muodossa täytyy olla jotain erityisen kiehtovaa, sillä ne saavat lapsikatraamme kiljumaan (pumpkins! pumpkins! pumpkins!).

Joten toivottakaa minulle onnea, sillä tulossa on tiivis viikko. Mutta lasten mielestä todennnäköisesti yksi vuoden parhaista. Halloweenin jälkeen voikin alkaa odottaa niin esikoisen syntymäpäivää (äiti, kohta minä täytän seitsemän!) kuin jouluakin (äiti, montako yötä vielä?). Jotain näiden juhlallisuuksien merkityksestä taitaa kertoa sekin, että lasten leikeissä vietetään usein joulu-halloween-syntymäpäivää. Osaavat poimia rusinat pullasta, eikö.