perjantai 8. tammikuuta 2016

Äiti, kato mua, kato mua, kato mua!

Odotetaan omaa vuoroa. Yksi kerrallaan. Ei tarvitse huutaa, kuuluu kyllä. Pieni hetki, teen tämän ensin. En kuule mitään tässä metelissä. Huomion jakaminen kolmelle sitä yhtä lailla kärkkyvälle on jokapäiväinen haaste. Jakamaton huomio on harvinaisuus, sen sijaan tarjoillaan kaistaleita, pieniä hetkiä, onnenkantamoisia. Henkilökohtaisesti en usko, että lapsi siitä traumatisoituu, vaikkei jatkuvasti huomiota saakaan, ja että oman vuoron odottaminen on aivan terveellistä harjoitusta. Huomion tarve kuitenkin näyttää lisääntyvän lumipalloefektin lailla kahdella kolmesta, mikäli yksi kolmesta näyttää toisten silmissä saavan huomiota. Silloin tehdään vähintäänkin siitä kuuluisasta tikusta asiaa. Tai, haetaan se huomio kyseenalaisemmin keinoin.

Kato, kun teen tempun! Kato äiti, olen värittänyt nämä kaikki sivut, haluan näyttää niitä sinulle. Äiti, rakensin parkkipaikan autoille, tule katsomaan! Äiti, mitä tässä lukee? Äiti, on jano. Äiti, milloin on iltapala? Äiti, mennäänkö nyt ulos? Kysymysten tulva on loputon. Äiti on ehdollistunut kuulemaan nimensä toistettavan satoja kertoja päivittäin ja lähes huomaamatta toteaa jo 'niin', melkein ennen kuin lapsi ennättää kysyä.

Poikamme suosikkileikki.

Esikoinen, seitsemän vuotta, osaa jo olla toisinaan kärsivällinenkin. Luonteensakin on aina ollut kärsivällisempi kuin pikkusisaruksillaan. Suunnitelmallisuus on hänen valttinsa. Ja mikäli äiti ei ehdikään vaikkapa lukemaan tyttären pyytämää kirjaa juuri sillä hetkellä, tekee tyttö välittömästi tarkan suunnitelman: äiti, sitten kun sinä olet juonut kahvin ja sitten kun sinä olet siivonnut keittiön, sitten sinä voit lukea tämän kirjan. Minkä seurauksena yleensä sovimme siitä ajankohdasta, jolloin voimme kirjan lukea. Ei se välttämättä tarkoita, että hän jaksaisi silti kaikessa rauhassa odotella, kunnes tuo hetki koittaa. Hänen tapansa on myöskin kulkea lähettyvillä varmistamassa, ettei kirjan lukeminen unohdu. Luultavasti hän myös kuljettaa kirjaa mukanaan siihen saakka.

Mutta eivät nämä lapset ainoita ole, jotka huomiota hakevat. Aasinsiltana aiheesta saattaa päätyä vaikka pohdiskelemaan sitä, miksi Burlingtonin kaupunki sai eilen vieraan, jota moni ei näille seuduille liiemmin kaivannut. Presidenttiehdokas (heistä epäilemättä kiistellyin) Donald Trump ulotti nimittäin kampanjakiertueensa Vermontin suurimpaan kaupunkiin ja jos osavaltion väestöltä kysytään, sohaisi kunnon ampiaispesään näyttäytyessään tunnetusti demokraattivaltaisella alueella. Burlingtonin keskusta oli uutisten mukaan suorastaan poikkeustilassa, kun ihmiset kansoittivat kadut ja puistot - kannattajiakin toki joukossa, mutta protestoijia epäilemättä huomattava määrä. Tilaisuuteen oli myyty lippuja paljon enemmän kuin esiintymispaikkaan olisi ikinä voitu ihmisiä sisään laskea, tosin poliisin mukaan väkeä ei kaupungilla missään nimessä ollut sellaista määrää kuin kampanjaihmiset ilmoittivat myytyjen lippujen määrän olleen. Ovilla oli noudatettu tiukkaa linjaa: sisään pääsivät vain ehdokkaan kannattajat. Mikäli oli vastannut kysymyksiin jotain muuta tai epäröinyt kantaansa, ovi ei ollut auennut.



Joka tapauksessa, demokraateille vahvasti lämpenevän osavaltion asukkaiden mielestä on hämmentävää, inhottavaa ja pelottavaa, että kyseinen ehdokas on nostanut viime aikoina kannatustaan. Trump tunnetaan erityisesti erittäin kärkkäistä mielipiteistään koskien maahanmuuttopolitiikkaa: hän esimerkiksi ehdottaa, että Meksikon rajalle rakennettaisiin muuri estämään laitonta siirtolaisuutta tai että muslimien pääsy maahan pitäisi toistaiseksi kieltää kokonaan.

Presidenttivaalit käydään täällä Yhdysvalloissa ensi marraskuussa, mutta kampanjointi on toki ollut käynnissä jo hyvän aikaa, kuten koko muukin maailma epäilemättä tietää. Vuodesta on tulossa tässä mielessä jännittävä (myös ulkosuomalaiselle, jolla ei äänioikeutta ole). Vermontille asia on myös erityisen kiinnostava siksi, että demokraattien ehdokkuudesta käy taistoa myös osavaltion oma poika, senaattori Bernie Sanders. 

Miltä tuntuu ulkosuomalaisesta, kun ihmiset teippaavat autonsa täyteen Bernie-kannattajatarroja tai tulevat töihin Bernie-paidoissa - siinä on valmiina herkullinen aihe bloggaajalle. Jottei menisi jaaritteluksi tänä iltana, palataan siihen jonain toisena.

Näihin tunnelmiin!

2 kommenttia:

  1. Vaalit on kyllä mielenkiintoiset! Itse olimme Kentuckyssa viimeksi kun Obama valittiin täpärästi toiselle kaudelleen. Eurooppalaisena ihmetytti eniten se, kuinka kampanjat keskittyivät vastapuolen likaamiseen ja se, kuinka kukaan ei ollut kiinnostunut debatista, jonka aiheena oli ulkopolitiikka vaikka muut debatit kiinnostivat kyllä. Oltiin kuitenkin valitsemassa yhtä maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä virkaansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, vastapuolen mustamaalaaminen on outo ilmiö. Tämänkertainen vaaliasetelma näyttää melkoisen jännittävältä, joten tässä riittää vielä puimista bloggaajalle ennen marraskuun huipennusta!

      Poista