Ei, ei oltu kovin kaukana kotoa. Täällä voi 'haistaa' englantilaisuutta (ja irlantilaisuutta) milloin missäkin, erittäin usein myös paikannimissä. Joten meiltä täältä pohjoisempaa kun ajelee pari tuntia etelämmäksi, saapuu paikkaan nimeltä Manchester. Se on pikkuinen kaupunki vuorten laaksomaisemissa, toisella puolen kohoavat nuo Vermontin tutut Vihreät Vuoret (Green Mountains), toisella taas nousee vuoristo nimeltä Taconic Range. No, näitä samoja Appalakkeja kaikki.
Se pikkuinen kaupunki (asukkaita vain hieman yli 4000) on vieläpä sieväkin. Tuona lauantaina, jota oli ennustettu helteiseksi, maisemaa hämärsi tumma pilviverho, joka ei kuitenkaan antanut vettä, vaan saimme ihastella kaupunkia lämpimän kesäpäivän tunnelmissa.
Mutta, jännä yksityiskohta onkin siinä, että tuo pieni ja sievä kaupunki on noussut turistikohteeksi myös tarjoamiensa ostosmahdollisuuksien kautta. Sinne on löytänyt tiensä moni merkkiliikkeen outlet-myymälä, ja ilmeisesti vetänyt toisia mukaansa.
Koko outlet-keskittymä käsittää n. 20-30 liikettä, Armanista ja Tumista Ralph Laureniin ja Brooks Brothersiin. Löytyypä sieltä Marimekkokin. Viehättävää tässä kompleksissa (tuntee nimen Manchester Designer Outlets) on se, että kyseessä ei ole mikään katettu ostoskeskustyyppinen ratkaisu, vaan liikkeet ovat erillisiä rakennuksia, kaikki viehättävään pikkukaupunkimaisemaan sovitettuja. Eivätkä ne liikkeet olleet mitään ylitäysiä vaatetankolabyrintteja, vaan siistejä, putiikkimaisia liikkeitä. Ilmankos nuorempi tyttäreni juuri muisteli, että äidin uusi takki ostettiin 'valkoisesta kaupasta'.
Niin, äiti on kyllä vähän huono shoppaamaan. Jos äiti lähtee ostoksille (vaikka harvoin edes lähtee), äiti tulee takaisin lastenvaatteiden tai lastentarvikkeiden tai muun sellaisen kanssa. Tai tyhjin käsin. Siksi, jos äiti joskus sattuu löytämään jotain, mistä äiti oikeasti pitää, niin silloin harvoin, silloin voi ostaakin sen miellyttävän jutun (no, laukun - no, takin - no, kännykänkuoren...) täysin ilman huonoa omaatuntoa. Niin taisi käydä tällä kertaa. Saattaa jopa olla, että tuonne parin tunnin ajomatkan päähän tulee ehkä ajettua toisenkin kerran. Koska saattaa olla, että Coachin hyllyillä voi olla äidille vielä jotain muutakin kutsuvaa odottamassa. Kun siellä putiikinomaisessa outlet-myymälässä ne olivat vielä laputtaneetkin melkein kaiken -50%. Hassua, mutta sellaista se täällä usein on.
Mutta jälkikasvu huolehtii, ettemme viivy missään liian kauaa. Vähän hikisenä, mutta kuitenkin aika tyytyväisinä käänsimme keulan takaisin kohti pohjoista. Kotona rutiinit iltapaloineen ja kylpyineen tyynnyttivät kolme pienintä helposti unten maille, ja äiti ihasteli vielä hetken omalta terassilta avautuvaa maisemaa. Kotona - on siellä, eli täällä, vaan kiva olla.
P.S. Taidettiin juhlistaa kotiseutua sinä iltana vielä paikallisella jäätelöherkullakin. On kai pakko taas todeta, että ei siihen kyllä pääse kyllästymään. Hassu juttu sekin, ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti