Leppäkerttulounas ja pingviinikävelyä

On aika tunnustaa, että olen vähän tylsähkö aikuinen. Olen ainakin ollut, mutta ehkä muutosta on vähän tapahtunut sen jälkeen, kun tulin äidiksi ja pääsin kurkistamaan lasten maailmaan. Ja niin vain siihen seikkailuun solahtaa mukaan, niin ettei tahdo enää muistaa, millaista sitä ennen oli. Luulin kai, ettei näin käy, mutta kerrankos sitä ihminen väärin luulee.

Lasten kanssa olisi aina paljon tekemistä, sen olen ainakin oppinut. Ja jos rutiinien hoitaminen jätetään nyt tästä aiheesta sivuun, niin aika paljon kaikkea mukavaakin mahtuu lasten kanssa vietettäviin päiviin. Suuren suuri ilonaihe meille on aika lähellä: se on pikkukaupunkimme kirjasto.

Olen ollut sekä valtavan ilahtunut että suunnattoman hämmästynyt siitä, miten monipuolista toimintaa kirjasto järjestää kaikenikäisille. Koska perheestämme kolme viidesosaa kuuluu alle metrinmittaisiin, olemme tutustuneet nimenomaan lapsille järjestettyyn toimintaan. Jokaviikkoisiin tapahtumiin kuuluvat esim. tiistaiaamupäivien Taaperotunnit sekä perjantaiaamujen Satuseikkailut. Kun olimme ensi kertaa menossa käymään näillä tunneilla, mielessäni taisi leijua näkymä lapsuuden satutunneista, joissa istuttiin hiljaa ringissä kuuntelemassa, kun kirjastontäti luki satua.

Kuinka erehdyinkään! Kyllä niitä satuja tietenkin luetaan, ja kuunnellaan, mutta ne ovat vain osa lastentuntien ohjelmaa. Jaksan aina uudelleen ihailla meidän kirjastomme lastenvastaavaa, joka on jokaisella kerralla suunnitellut ohjelman tietyn teeman ympärille. Jos teemana on pingviinit, luetaan toki muutama pingviineistä kertova kirja, mutta vasta kun on laulettu alkulaulut (soiko päässäni jo 'if you're ready to read a book, clap your hands'), hypitty ja venytelty ja herätelty Mr. Monkey päiväuniltaan (ai kuka? Siis sellainen pehmoapina, joka valitsee luettavat kirjat, valmistelee ja neuvoo aiheeseen liittyvässä askartelussa. Tietenkin.) Ja jos aiheena siis ovat ne pingviinit, niin tietenkin opettelemme myös kävelemään kuten pingviinit. Ja niin, ennen varsinaisen ohjelman alkua voi myös käydä värittelemässä pingviinien kuvia piirtämiseen varatussa nurkkauksessa. Ja niin edelleen. Tiedoksenne, olemme olleet muuten myös elefantteja, lumiukkoja, hirviä ja kasveja. Ainakin.

Mutta jokaviikkoiset lastentunnit ovat vain pieni osa toimintaa, sillä niiden lisäksi kirjasto järjestää esimerkiksi lasten musiikkitapahtumia, yhteisiä lastenelokuvasessioita sekä kaiken maailman puuhapäiviä. Musiikkitapahtumiin olemme osallistuneet useasti, ja niistä tuleekin mieleen suomalainen musiikkileikkikoulutoiminta. Meidän kirjastossamme näitä tunteja käy pitämässä ihastuttava harmaahapsinen rouva, joka saa lapset ihailtavasti innostumaan laulusta ja leikistä, jopa viimein meidän herkästi ujostelevan esikoistyttäremme!

Ei tarvitse varmaankaan erikseen mainita, miten ihastunut olen kirjastoon. Ja miten hienoa on, että tämä kaikki on tarjolla ilmaiseksi. Kirjaston toimintaa rahoitetaan normaaliin tapaan verovaroin, mutta olennaisena rahanlähteenä ovat myös lahjoittajat, joiden avustuksella kirjastolle on esim. hankittu yhtä sun toista puuhailtavaa lapsille. Sillä vaikka tuo kirjaston lastenosasto on lastenkirjojen ystävälle oikea aarreaitta (voisin itsekin viettää siellä vaikka päivän), on siellä paljon muutakin puuhaa tarjolla, kuten palapelejä, muistipelejä tai magneettitauluja. Ja jos minä tykkään, niin kyllä moni muukin:

Mutta mikä ihmeen Leppäkerttulounas? En minäkään vielä tiedä. Mutta sen sain juuri tietää, että ei kirjaston lastentoiminta kevääseen lopu, vaan pitää vain tauon ja jatkaa sitten ulkosalla. Meidän lähettyvillämme on kunnallista puutarhatoimintaa, jonka puitteita on tänä keväänä urakalla kunnostettu. Kirjasto tekee yhteistyötä tuon paikan kanssa ja pitääkin kesän lastentunnit ulkona, tuossa ympäristössä. Lapset pääsevät jopa mullan kanssa tekemisiin, istuttamaan ja tutkimaan viljelmien tuloksia. Joten kyllä, minäkin haluan kyllä mukaan ja ehdottomasti ottamaan selvää, mikä on Leppäkerttulounas. Ja Kupla-aamupäivä ja Teekutsut Hatuntekijän kanssa, eivätkö nekin kuulosta ehdottomasti tutustumisen arvoisilta!

Vielä hetkeksi musiikin lumoihin. On liikuttavaa huomata, kuinka esikoisemme nykyään osallistuu musiikkihetkiin. Ja kun ensi kertaa kuulin hänen osallistuvan lauluun rohkeasti englannin kielellä, taisin huomata jotain liikahtavan. Ja mitä suomalainen silloin tekee? Etsii äkkiä jonkin sijaistoiminnon, eli ottaa älypuhelimensa esiin. Ja ihan pikkuisen hetken selaa sitä puhelintaan, ja huomaa vain itse, kuinka ne liikutuksen kyyneleet putoavat sen puhelimen ruudulle. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten tulen ikinä selviämään vetistelemättä lasten kevätjuhlista tai muista vastaavista tapahtumista. Tätä se äitiys, minulle ainakin, näköjään teettää.

Ihanaa kesää!