Sorry, you are not invited!

Teistä jotkut, jotka olette lukeneet blogiani säännöllisesti, saatatte muistaa, kun viime kesän lopulla kirjoitin aiheesta 'Ne kutsumattomat vieraat'. Oli puhetta muun muassa sisään hiipivistä ötököistä, ja niistäkin, jotka (onneksi) pysyvät ulkopuolella. Taisipa olla puhetta siitäkin, kuinka kannattaa ehdottomasti pyrkiä väistelemään haisunäädän raatoja liikenteessä. Se pätee edelleen, mutta sen lisäksi kannattaa toivoa, etteivät ne keksi pesiä omalle tontillesi. Ai, mitä häh?

Viime viikolla ihmettelin eräänä iltana, miksi meidän aurinkohuoneessamme (vastaa siis sellaista nk. viherhuonetta eli on lasitettu lähes kauttaaltaan) haisee. Pahalle. Kummasteltiin, ja pengottiin tavaroita. Huoneessa on paljon lasten leluja, ja piti kääntää lelukorejakin nurin, jotta selvisi, onko joku keksinyt piilottaa niihin jotain pilaantuvaa. Mitään epäilyttävää ei löytynyt, ja hajukin kaikkosi seuraavaksi päiväksi. Mutta, hajupa tulikin takaisin. Sen jälkeen haju on tullut takaisin joka ilta. Aamuisin se on hävinnyt, ja iltaa kohti se voimistuu. Joka ilta.

Jaa mille se sitten haisee? En viitsi käyttää tässä sitä sanaa, mutta sitä itseään se muistuttaa. Olemme käyttäneet salapoliisin taitojamme nyt lähes viikon verran, mutta asia ei ole selvinnyt. Olemme tutkineet huoneen läpikotaisin, kurkkineet listojen alle, nuuhkineet ja tutkiskelleet ulkona, yrittäneet kurkkia terassin alle. Mutta ei mitään.

Joo, on totta, että täällä on paljon haisunäätiä. Ja että ne pesivät mielellään myös patioiden, terassien tai ylipäätään rakennusten alle. Mutta mitä meiltä puuttuu epäilyjemme tueksi? Meiltä puuttuu myllerretyt kukkapenkit ja muut jäljet. Ulkona ei ole mitään merkkiä mistään. Eikä kyllä onneksi sisätiloissakaan. Paitsi se hiivatin haju. 

No, onpa tullut viime päivinä kartutettua tietoja haisunäädistä. Nyt tiedän, että niiden poikaset syntyvät touko-kesäkuussa (great) ja viipyvät pesässä pari kuukautta (grrreat). Jihuu. Jos meillä on tuolla talon alla tai uumenissa tapahtumassa iloinen perhetapahtuma, saamme kenties nauttia sen hedelmistä koko kesän (grrrreat).

Koska kyseessä on kaasulämmitteinen talo, piti kaasuvuodon mahdollisuuskin sulkea pois. Koska kaasu on hajutonta, siihen lisätään hajuainetta, jotta vuoto huomattaisiin heti. Tuokin hajuaine on kuulemma todella pahanhajuista (jotain mädän kananmunan tyylistä). No, kysyimme kaasulaitokselta, voisivatko tarkistaa asian. Immediately, kuului vastaus. Kaasulaitoksen edustaja pörähti paikalle hippulat vinkuen. Mittarinsa näytti kuitenkin nollaa joka paikassa, ja se on ehdottoman hyvä uutinen. Mutta meillä haisee, aina vaan.

Tuonne sitä on kurkittu viime päivinä monet kerrat.
Jokohan naapurit ihmettelevät, mitä meillä oikein puuhataan...?

On meillä kuitenkin käynyt muitakin kesävieraita. Tämän seuraavan kaverin tapasin, kun olin pyyhkimässä terassin kalusteita. Katselin, että onpas siinä hassun näköinen kivi, melkein kuin sammakko. Ja niin, sammakkohan se.

Hiljainen kaveri.

Google tiesi, että se on harmaa puusammakko, joka elää puussa. Harmaa puusammakko. Aivan nimensä veroinen, voi raukkaa. On tyyppiä nimellä paiskattu. Mutta kun joimme äitienpäiväkahveja terassilla, tämä kaveri oli koko ajan seuranamme viereisen tuolin käsinojalla. Ei se mitään sanonut, mutta ei se liikkunutkaan. Hengitti kyllä. Aivan kelpo kahvittelukaveri. En olekaan koskaan juonut päiväkahveja sammakon seurassa. Parin tunnin kuluttua se oli lähtenyt, ja hyvä niin, oli nimittäin aika kuuma paikka tuossa suorassa auringonpaisteessa.

Mutta, mysteeri siis jatkuu. Jännityksellä odotamme, jatkuuko tuon hajun ilmeneminen joka ilta. Jollei se ota laantuakseen, on kaiketi kutsuttava joku ammattilainen paikalle, joka tietää eläinten häätämisestä. Netti kyllä pursuaa omatoimivinkkejä, mutta emme ajatelleet lähteä kovin paljon kokeilemaan 'kepillä jäätä'. Jos sieltä talon alta pöllähtääkin oikeasti skunkki, ei tarvitse varmaan mainita, haluammeko sen kanssa nokakkain. Saa pian pössäyksen päällensä. Merkillisintä tässä jutussa on todellakin se, että meillä ei tosiaankaan ole mitään jälkiä mistään pesästä eikä mistään eläimestä. Mutta tuollaista hajua, sitä ei voi saada aikaan kuin eläin, näin järki sanoo.

Kyllä me kesävieraista tykätään, ihan oikeasti! Ja kevät-, syys- ja talvivieraista. Ja onneksi aika moni teistä lukijoistani tietää, että vaikka huumorini onkin välillä vähän hurttia, on se kuitenkin hyväntahtoista. Mutta on nyt pakko vähän irvaista kuitenkin. Että sitä mä vaan halusin sanoa, että jos olette tulossa meille kesävieraiksi, niin sovitaanko kuitenkin, että jutellaan asiasta ennen kuin tulette meille... hmm, haisemaan. 

P.S. Ensi kerralla, kun tai jos kirjoitan tästä aiheesta, se on toivottavasti jotain positiivista. Pitäkää peukkuja!

P.P.S. Tervetuloa, kaikki vieraat! Jos nimittäin vielä uskallatte :)