Esimerkiksi, kun menee Suomeen lomalle ja ajaa siellä autoa. Ja kun on tottunut jo siihen, että täällä meillä saa punaisia päin kääntyä silloin, kun liikennetilanne sen sallii. Joten Suomessa, kun haluaa liikennevaloristeyksessä kääntyä oikealle ja liikenne on sopivan verkkaista, niin vaikka ne punaiset palavatkin, niin mieli tekee kääntyä, aivan vimmatusti. Tämä tulee varmastikin olemaan se vaikein osa liikennesäännöissä, kun Suomeen jossain vaiheessa palaamme.
Tähän asiaan oli kyllä ensin oppimistakin vähän, tuntui suorastaan hiukan luvattomalta koko touhu. Tällä hetkellä ovat tunnontuskat muisto vain, paitsi silloin kun kyydissä on tarkkaavainen esikoisemme. Hän seurailee liikennettä yllättävänkin tarkasti ja huomauttaa kyllä, jos äiti tai isä kääntyy punaisilla valoilla. Selitä nyt sitten viisivuotiaalle, milloin niitä punaisia päin saakin yhtäkkiä ajaa.
Tämmöinen opus tuli aikoinaan kahlattua läpi, siinä vaiheessa, kun tänne muutimme. Alkuun sai turistina ajella eurooppalaisella kortilla, mutta kolmen kuukauden jälkeen oli käytävä anomassa paikallista ajokorttia. Sen sai, kun ensin selvitti kirjallisen kokeen ja sen jälkeen ajokokeen. Kuvitelkaa nyt, parikymmentä vuotta autoa ajanut rouvashenkilö joutuu uudelleen ajokokeeseen. Huhhuh, sanon minä. Lupa kuitenkin heltisi, vaikka muutamia kauneusvirheitä tulikin tehtyä. Ja huhhuh.
Kiinnostuin liikenteeseen liittyvistä säännöstöistä uudelleen nyt lokakuun alettua. Siksi, että täällä on toitotettu varsin paljon uudesta lokakuussa voimaan astuneesta säädöksestä, jonka mukaan kännykän käyttö ajaessa on tyystin kielletty, paitsi handsfreen avustuksella. Joten heräsi kysymys, että mikä kaikki tähän saakka on sitten ollutkaan sallittua? Aiemmin ajaessa sai todellakin puhua puhelimeen, mutta tekstiviestien lukeminen tai niihin vastaaminen on ollut kiellettyä. Nyt on kielletty kaikki näprääminen ja puhelimeen (tai mp3-soittimeen tmv.) ei saa ajaessa koskea. Ilmeisesti kuitenkin puhelimen saa aktivoida, jos se soi. On kuitenkin ryhmä, jolta on kielletty tähän liittyen kaikki - nimittäin alle 18-vuotiaat kuljettajat (ajokortin voi täällä saada 16-vuotiaana). He eivät saa käyttää puhelinta ajaessa edes handfreellä.
Mutta, kaiken kaikkiaan, täällä ajeleminen on melko lailla samanlaista kuin Suomessakin. Kunhan muistaa ankarasti varoa koulubusseja. Jos koulubussi on pysähtynyt ja vilkuttaa valoja, sitä ei saa ohittaa, edes kohdatessa. Niinpä joskus näkee vähän hassuihinkin paikkoihin pysähtyneitä autojonoja. Tässä eräänä aamuna satuin itsekin melko mielenkiintoiseen liikennetilanteeseen. Minä ja risteyksen vastakkaisella puolella oleva auto olimme molemmat yrittämässä vasemmalle ja olimme kumpikin stop-merkkien takana. Toki me olisimme voineet mennä yhtä aikaa, jos liikennetilanne olisi sen sallinut. Meidän lisäksemme etuajo-oikeutetulla väylällä oli molempiin suuntiin autojono pysähtyneenä. Toinen jono oli jäänyt pysähtyneen koulubussin taakse, toinen suojatien taakse, jota ylitti jalankulkijoita (ja lisäksi sen koulubussin vuoksi). Eli kaikki vain odottivat, koska kaikkien piti odottaa. Mutta aika nätisti tuo tilanne kuitenkin viimein lähti purkautumaan, vaikka se vähän pitkälliseltä jo tuntuikin.
Mutta takaisin kännykkään vielä hetkeksi. Myönnän tehneeni rikkeen tässä eräänä päivänä, kun kuulin ajaessani puhelimen soivan. Se soi jossain laukkuni uumenissa, joka oli viereisellä penkillä. Ei minulla ollut aikomusta siihen vastata, mutta yritin hapuilla puhelinta käteeni, jotta näkisin, kuka soittaa. Sainkin sen selville ja pudotan puhelimen hätäisesti auton keskikonsoliin. Ja sitten joudun hieman jarruttamaan ja kuulen iloista kolinaa. Kolinkolinkolin. Puhelinta ei näy missään. Great. Tämä oli taatusti rangaistus tuosta näpelöinnistä.
Mutta löytyihän se myöhemmin. Repsikan puoleisen oven taskusta. Näppärä vekotin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti