Metsänpeikko

Sillä on sotkuinen tukka, se roikkuu kahdella hätäisesti niskaan vedetyllä saparolla. Farkkuhaalarit, jotka eivät ole uutukaiset eivätkä liiemmin puhtaat, ja saappaat ovat mustat ja aina kuraiset. Ja sillä on heleä ääni ja se nauraa aina. Jos joskus ajattelinkin, että tietäisin, millainen on hymy korvasta korvaan, tiedän sen ainakin nyt.

Se johdattaa pienet koululaiset metsään. On koulun retkipäivä - sellainen, jolloin yksi luokkaryhmä pääsee metsään, toinen maatilalle ja kolmas koulun keittiöön ja kasvimaalle. Tämän projektin parissa vietetään puoli päivää joka viikko. Vanhempikin alkaa jo oppia - pitää katsoa koulun kalenterista, minne lapsi on minäkin tiistaina menossa. Että tietää laittaa mukaan välikerrosvaatetta, vaihtovaatetta ja helposti syötävää evästä. 

Se tyttö on valloittava. Ikää on varmaankin vasta vähän yli kahdenkymmenen, intoa on paljon. Jos lasten silmät loistavat, ne loistavat hänelläkin. Metsässä hänen johdollaan tutkitaan luontoa sitä kunnioittaen. Lapset tietävät, mitä tarkoittaa respecting all living things. Toiset lapset nauttivat erityisesti siitä, että saavat rakennella metsän antimista, kuten tikuista ja tammenterhoista. Toiset kyselevät aikuisilta kaikesta, mitä näkevät. 

Kun metsässä on samoiltu jonkin aikaa, istutaan leiripaikalle. Lapset saavat syödä eväitänsä ja tämä tyttö kertoo tarinan, metsästä tietenkin. Kuulin, että viimeksi tarina kertoi siitä, kuinka erilaiset eläimet valmistautuvat talven tuloon. Mitkä eläimet jäävät talvehtimaan tänne, mitkä vaihtavat maisemaa. Kun puhutaan ketuista, tehdään käsistä ketunkorvat ja kuunnellaan hiljaa. Hiivitään ja piiloudutaan.

Täällä uskotaan vahvasti, että lapset oppivat leikin avulla. Jokaisella retkellä he saavat leikkiä ja juoksennella. Ja usein saa kokeilla uusiakin taitoja, vaikkapa sitä, miten tasapaino pysyy pyöreän puun päällä.

Tapaan tytön eräänä tiistaina koulun eteisessä. Katsokaahan, osaan jo smalltalkata sen verran, että heitän yleisluontoisen kysymyksen tästä päivästä 'Did you have fun in the forest today?'. Ja voitte arvata, että hänen silmänsä loistavat taas. 'Siellä oli ihanaa!' Ja samaan hengenvetoon hän kertoo, kuinka suloinen meidän tyttäremme on ja kuinka hän näyttää nauttivan ulkoleikeistä. Ja kun toivottelemme hyvät päivänjatkot, hänen hymynsä jää taas mieleen. Se yltää todellakin korvasta korvaan.

Jos koulu onkin täällä välillä aikamoista elämysmatkailua, ei minulla ainakaan mitään valittamista ole. Kun pikkuinen viisivuotiaani tulee retkeltä taskut täynnä tammenterhoja, on aika helppo iloita yhdessä lapsen kanssa. Ja olla tyytyväinen siitä, että on näitä metsänpeikkoja, jotka retkille johdattavat.

P.S. En ole itse mukana retkillä. Koulu kuitenkin tarjoaa meille vanhemmille nämä elämysmatkat sanoin ja kuvin oman blogin muodossa. Siitäkin voi olla aika iloinen!