Opin ja oivallusten tiellä

Sitä lähettää kouluun viisivuotiaansa ja huomaakin hetken päästä ihmettelevänsä, että viisivuotiasko hän vasta onkin. Ajattelee, että niin pieni vielä ja avun ja tuen tarpeessa, ja sittenkin kykeneväinen moneen pieneen asiaan, joita en oikein ymmärtänyt hänen vielä hallitsevan. 

Ujo, pieni suomalaistyttö on osoittanut olevansa välillä paljon rohkeampi kuin äitinsä uskalsi toivoakaan. Ujo tyttö, joka joutuu koko koulupäivän ajan suoriutumaan vieraalla kielellä, on alkanut osallistua keskusteluihin, rohkaistunut sanomaan mielipiteensä, oppinut viittaamaan puheenvuoroa pyytäessään ja kertonut suurella innolla asioita luokkakavereilleen ja opettajille. 

Hän on oppinut puolentoista kuukauden aikana hurjan paljon kirjaimista, kirjoittamisesta ja matematiikasta. Hänen sanavarastonsa on kasvanut uskomattomalla tavalla. Päivittäin kuulen hänen puhuvan pikkusisaruksilleen lausein ja fraasein, joita en uskonut hänen osaavan. Iltaisin hän laulaa uusia musiikkitunnilla oppimiaan lauluja. Hän on aina pitänyt piirtämisestä, mutta aiemmat epäselvät luonnokset ovat viime viikkoina muuttuneet paljon tarkkarajaisimmiksi ja selkeämmiksi. Ja jos minä lounasaikaan koululla poiketessani satunkin avaamaan tyttäreni eväspakkauksia valmiiksi, saankin napakan vastauksen 'Mutta äiti, minä osaan kyllä avata tuon jo itse.'

Niin, mitähän näille lapsille oikein tapahtuu, kun he aloittavat koulun. Olin kyllä kuullut siitä juttuja, mutta enhän minä oikein mitään uskonut etukäteen. Pienen keskoslapsen äiti ajattelee huomaamattoman helposti, ettei pikkuinen olisi vielä valmis siihen eikä tähän. Ja siksi tämä ehkä onkin vielä tavanomaista hämmästyttävämpää. 

Vieraan kielen taitaminen on ihmeellinen juttu. Ja ennen kaikkea se, kuinka nopeaa oppiminen on, kun ympärillä puhutaan koko ajan vierasta kieltä. Kuinka passiivinen kielitaito nousee hämmästyttävän helposti aktiiviseksi, kun tilanne vaatii kielen käyttämistä. Kuinka lapsi yhtäkkiä käyttää määräistä ja epämääräistä artikkelia aivan oikein, vaikkei suomen kielessä moista eroa artikkeleiden avulla tehdäkään. Tässä voisi suorastaan olla vähän kade hänen kielitaitonsa kehittymisen vauhdista!

Viisivuotiaallamme on myös yksi uusi mielenkiinnon kohde. Koulussa on eräs noin 10-vuotias poika, joka on todella näppärä käsistään ja esittelee usein erilaisia askarteluja koulukavereilleen. Tämä poika on levittänyt tänä syksynä kouluun valtaisan innostuksen origami-paperiaskarteluihin, jopa organisoinut välitunneilla kokoontuvan origamiklubin. Ja niinpä meidänkin pieni viisivuotiaamme pohtii iltaisin, miten taittelisi paperista kirahvin tai pingviinin. Ja kun tänään kaupassa törmäsimme tähän, tuntui aika sopivalta poimia tämä pakkaus ostoskärryyn.

Ja niinpä esikoiselle ja äidille taitaa olla kehittymässä uusi yhteinen harrastus.

Tiedättekö - äitikin nimittäin oppi tänään taittelemaan paperista pingviinin. Tähän amerikkalainen ei voisi kai muuta todeta kuin että Great job!