Anna mä testaan

Jokohan olen tullut siihen pisteeseen, että olen alkanut elää blogini kautta. Huomaan kyllä naureskelevani itselleni, kun esimerkiksi kuvaan jotain. Ensimmäisten ajatusten joukkoon vilahtaa usein salakavalasti se aatos, että voisikohan tätä käyttää blogissa. Ja aika moni otos päätyy blogiin tai sen Instagram-virtaan, joten jollei sitä päämäärätietoiseksi viitsi kutsua, niin ainakin vähän koukuttavaksi täytyy tunnustaa. Joten tunnustan.

Mutta viime viikonloppuna tuli otettua uudenlainen askel. Ihan ensimmäistä kertaa ostin jotain ihan vain siksi, että sitä täytyy sen kummallisuuden vuoksi maistaa. Ja kyllä, sen oli määrä päätyä blogiin. Jonne se tänään myöskin päätyy.

Siis kun yhdistetään perunalastu ja suklaa, saadaan suklainen perunalastu. Jos minulta kysytte, ajatus on järjetön. Rasvaisen päälle tömäkkää suklaata. Kalorit? Kohdallaan ovat. Yhdessä kipaleessa viitisenkymmentä. Maku? Ei siinä mitään vikaa ollut, varsinkin jos suklaasta pitää. Suklaata on niin paksu kerros, että on kutakuinkin sama, mitä sen sisällä oli. Jos oikein kuvitteli, sai sisuksen maistumaan hivenen suolaiselta. Käyttö? Kyllä ne syötyä tulevat. Niitä oli tuossa pussissa ehkä viisitoista, joten ne riittävät noin viiteentoista päiväkahvikertaan. Enempää kuin yhden niitä ei nimittäin kykene kerralla syömään, ainakaan tällainen keski-ikäinen. Minäkin naureskelin nuorena, että miten niin vanhemmat ihmiset eivät muka kykene syömään paljonkaan makeaa kerralla. Mutta samassa jamassa ollaan. Tosin ei siitä haittaa ole vielä ollut.

Koska snackseista on puhe, niin samalla vaivalla jauhan aiheesta vielä lisää. Näitä sinisiä perunalastuja olen maistanut monta kertaa JetBluen lentokoneessa, jossa jakelevat niitä naposteltaviksi.

Ne ovat omituisen värisiä ollakseen perunalastuja, ainakin minun mielestäni. Mutta kun umpiväsyneenä (ja nälkäisenä) siellä koneessa saa jotain naposteltavaa aikansa ratoksi, ei näissä varsinaisesti mitään vikaa ole. Sitä paitsi hämärässä koneessa ei edes huomaa syövänsä jotain sinistä. Ne maistuvat kutakuinkin samalta kuin keltaisetkin.

Mutta eläköön kausituotteet! Jos on joulu tulossa, voi pöytään kattaa sopivan värisiä tortillasipsejä.

Pääsiäisen alla voi pastankin syödä iloisemman värisenä!

Entä Valentine's Day? Kyllä, olisin voinut ostaa ravioleja, jotka olivat vaaleanpunaisia. Ja sydämen muotoisia, tietenkin.

Tämän postauksen naksumäärästä voisi päätellä, että meillä syödään niitä tämän tästä. Mutta ei, meidän perheessämme ei edelleenkään kukaan syö perunalastuja eikä popcorneja lounaaksi, eikä niin paljon muihinkaan kellonaikoihin. Taidamme olla täkäläisen kulutuksen huomioonottaen aika paljon keskivertokulutuksen alapuolella näissä tuotteissa. Niiden kulutuksesta tässä maassa kertoo aika paljon jo sekin, että snackseja varten on kaupoissa aina varattuna pitkät hyllymetrit. Tai sitten vaikkapa kokonainen osasto 'snacks and beverages'. Kyllä me siellä osastolla käymme. Sieltähän saa esimerkiksi inspiraatiota uusiin blogikirjoituksiin. Nääs.

Ja ulkosuomalainen ottaa palan lakritsaa. Pitäkää naksunne, mulla on omat herkut!