Ei kaikilla keskosena syntyneillä niin paljon haasteita ole, mutta toisilla on. Haasteet voivat olla moninaisia, ja keskosvanhempi saa tottua siihen, että niitä voi tulla matkan varrella lisääkin, vaikka toiset haasteet jäävätkin taakse alkutaipaleen jälkeen. Vaikka eihän keskosuus kaikkeen vaikuta, niin aika usein tulee silti ajateltua jotenkin turhan mutkikkaastikin, että liittyyköhän se tai tämä asia kuitenkin jotenkin välillisesti siihen, että lapseni on syntynyt liian aikaisin.
Meidän hyvin pienenä keskosena syntynyt esikoisemme on aina rakastanut kirjoja, siitä lähtien nyt ainakin, kun alkoi ymmärtää, mitä kansien sisältä löytyy. Hänellä ei ollut kiirettä liikkeelle, ja keskosuuden haasteet näkyivätkin hänen kohdallaan aivan erityisesti motoriikan kehityksen hidastumisena. Sen sijaan hän tutki kirjoja. Oppi istumaan, ja katseli kuvia. Istui paikallaan pitkiä aikoja ja seurasi silmä kovana, kun hänelle luettiin. Ja hän oli vasta yksivuotias.
Kun hän oli lähes kaksivuotias, hänelle luettiin jo monta kirjaa samalta istumalta. Hän kuunteli ja katseli, ja oppi sanoja hurjaa vauhtia. Hän saattoi käyttää jopa aikuismaisia virkkeitä ja ilmaisuja, jopa hauskoja sanontoja. Muistan kun hän n. 2,5-vuotiaana yritti nostaa paketillista pillimehuja. Luovutti sitten kuitenkin ja totesi, että 'painaa kuin synti'.
Minä tapasin selittää hänen kiinnostustaan kirjoihin ja lukemiseenkin jotenkin keskosuudella. Että välillisesti siksi, että hän ei ollut vielä valmis liikkumaan, hänellä oli aikaa ja kiinnostusta keskittyä kirjoihin. Mutta aika varmasti, tuo kiinnostus on hänelle myös luonteenomaista. Ja niin me luimme, luimme ja luimme. Olohuoneen sohvannurkassa oli aina iso pino lastenkirjoja. Niitä luimme pitkin päivää, ja erityisesti illalla ennen nukkumaanmenoa. Silloinkin, kun kaksosemme olivat vauvoja ja vaativat kyllä oman huomionsa, tein kaikkeni, että löysin jostain välistä aikaa lukea hänelle. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kaksosemme torkahtivat sittereihin ennen sänkyihin kantamista, me luimme esikoisen kanssa hiljaa sohvalla, vähän kuiskatenkin, mutta hyvin keskittyen, me molemmat.
Tänään hän on kuusivuotias, joka rakastaa kirjoja ehdoitta edelleen. Illalla ennen nukkumaanmenoa luemme aina yhdessä, kirjan, jonka hän valitsee. Välillä kirja vaihtuu joka päivä, välillä luemme monena iltana peräkkäin saman tarinan. Hän ei osaa vielä lukea itse, mutta lukee siitä huolimatta toisinaan sisaruksilleen. Mitenkö? Muistamalla tekstejä ulkoa tai - keksimällä omia.
Hän on myös alkanut tuottaa kirjoja. Hän piirtää monta kuvaa valmiiksi, teippaa ne yhteen ja pyytää minua sen jälkeen kirjoittamaan lauseet, jotka hän sanelee. Kirjoja on syntynyt esim. hänestä itsestään, lomastamme Floridassa, hänen päivärutiineistaan sekä hänestä ja parhaasta ystävästään.
Tämä kirja kertoo hedelmistä. |
Koska hän käy koulua englannin kielellä, on todennäköistä, että hän oppii lukemisen alkeet ensin englanniksi. Itse olen kiinnostunut kovasti viime aikoina täkäläisistä lukemaanopettelun keinoista, ja innostukseni harjalla hankin meille jopa nk. sight words -kortit, joita käytetään täällä yleisesti. Sight words tarkoittaa sanoja, joihin lapsi törmää usein. Sanoja, jotka toistuvat kirjoitetussa kielessä useasti. Kuten esimerkiksi:
Pidän itse erityisesti visuaalisesta tavasta oppia, se on ollut minulle aina tuloksekkain tapa. Näillä korteilla lapsi voi ensin opetella näkemään sanan ja tunnistamaan sen. Näillä voi myös pelata vaikkapa siten, että pyritään etsimään samalla alkukirjaimella alkavia sanoja. Tässä paketissa oli yhteensä 110 sanaa, joista pystyy myös muodostamaan yksinkertaisia lauseita.
Joten monenlaisia iltapuhteita on luvassa. Mutta iltasadun lukemisesta tuskin luovumme vielä pitkään, pitkään aikaan. Vaikka toivonkin, että esikoiseni oppii seuraavan kouluvuoden aikana lukemaan, ei iltasadun luomaa tunnelmaa oikein voi päihittää. Joten niin kauan kuin hän vain haluaa, luemme varmasti yhdessä. Tai ehkä hän sitten joskus lukeekin minulle? Sitäkin on aika kiva odotella.
Synnyin itse kaksi kuukautta etuajassa, painoa oli 1800 grammaa - hätäkaste ja kolme viikkoa happikaapissa...mutta mitään terveysongelmia ei ole koskaan ollut. Itse asiassa olin kuulemma kolmevuotiaana ensimmäisen kerran kipeä :) Opin lukemaan kuusivuotiaana itsekseni; yhtäkkiä kuulemma aloin lukemaan ääneen maitopurkin kyljestä, heh !
VastaaPoistaKeskosia on tietysti niin erilaisia, viikko tai parikin saattaa vaikuttaa jonkun alueen kehityksen puuttumiseen/vajavaisuuteen. Toivottavasti teilläkin menee kaikki hyvin keskosenne kanssa :)