Joku kysyy, ulkosuomalainen vastaa

Kuinka kauan olette olleet täällä? Se on yleensä se ensimmäinen kysymys, kun jonkun kanssa keskustellessa käy ilmi, että emme ole alunperin ollenkaan täältä kotoisin. Kaksi ja puoli vuotta on tällä hetkellä kelpo vastaus ja samaan hengenvetoon yleensä tulee jatkettua, että hyvin täällä on kyllä myös viihdytty. Paikallista kiinnostaa yleensä nimittäin seuraavaksi, että pidämmekö paikasta ja olemmeko kotiutuneet hyvin. Ja kyllä minä sujuvasti nyökyttelen ja kerron yleensä siitä, että eurooppalaisen on tavallisesti melko helppo hypähtää näille kulmille, sillä ilmastokaan ei niin suuresti kotona totutusta eroa. Kaikki neljä tuttua vuodenaikaa täältä löytyvät, vaikka vähän kestoltaan poikkeavatkin. Muistan minä yleensä mainita senkin, että suomalaiselle on oikeasti aika mukavaa ja miellyttävää, kun kesä alkaa aiemmin kuin Suomessa ja syksykin on yleensä vielä pitkään melko lämmin. 

Mutta mikä ihme teidät on tuonut juuri Vermontiin? Pikkuisen osavaltion alkuperäisasukasta kummastuttaa. Vermont ei tavallisesti ole se tavallisin osavaltio, jonne ulkomaalaiset tiensä löytävät, jos nyt moni muukaan. Koko osavaltiossa on asukkaita vain reilut 600 000. No, se on mieheni työ. Yleensä ihmisiä alkaa myös kiinnostaa, millainen työ tälle seudulle kuljettaa, ja sitten me vähän taas keskustelemme, talvikeleistä ja lumesta ja pakkasista ja sen sellaisesta. Tutuiksi käyneitä aiheita ovat. 

Aiotteko te pysyä täällä? Sitten kysymykset menevätkin vaikeammiksi ja sitten puhutaan yleensä vähän ulkomaankomennuksista. Että tänne on tultu ja täältä joskus jatketaan matkaa taas. Mutta että nyt on hyvä näin, ja ihan vielä ei tiedetä niin kovin tarkasti, milloin uuteen suuntaan lähdetään. Että on vähän sellainen kulkuriolokin, vaikka ei tässä mitään valittamista ole. On tämä pikkuinen osavaltio sen verran kiva paikka asua.

Lenkkipolku se siinä. Tallessa on, vieläkin.

Teillä on siellä Suomessa varmaan vielä enemmän lunta kuin meillä täällä? Ja suomalainen pääsee lempiaiheeseensa. Että kyllähän meillä lunta on, ja paljonkin välillä, mutta välillä ei taas niinkään paljoa. Mutta että jotenkin erilaista se lumisadekin on, sillä täällä lumi tuntuu tulevan myrskyissä möyryten, kerralla iso määrä. Ja että kyllähän me suomalaiset kylmään olemme tottuneet, mutta kylmyyttäkin voi näköjään olla erilaista. Suomessa meillä ei ole niin usein näitä karmeita hyisiä tuulia, jotka menevät armottomasti suoraan luihin ja ytimiin. Jos täällä ihmisiä kylmällä säällä ja kovalla tuulella oikein virallisesti varoitellaan siitä, miten nopeasti paleltumisvammoja voi suojaamattomalle henkilölle syntyä, niin ei se mitään ylivaroittelua edes ole, kyllä se on ihan totista totta. Ja sitten kun alkuperäisasukas itse toteaa, että joskus toivoisi, että talot olisivat täällä vähän paremmin rakennettuja, niin sitten uskallan itsekin sen myöntää. Muutenkin kuin suomalaisten kanssa keskustellessa. Sillä jos tuntuu, että tuuli menee luihin ja ytimiin, niin yhtä lailla se tuntuu tunkevan omaan olohuoneeseen. Ja kun lämmitys puskee lämmintä ilmaa sisätiloihin, niin kyllä saisivat lähistöllä liikkuvat harakatkin olla aika kiitollisia.

Tämä hyytävä kuva on oikeasti joka tapauksessa aika kaunis. Se on otettu meidän autotallimme sivuoven ikkunasta, joten autotallikin on näillä pakkaskeleillä aika kylmä paikka. Mutta nyt meillä on ilmassa ohut toive: sääennuste lupaa nimittäin sunnuntaille räntäsadetta. Se voi toteutuessaan katkaista tämän koko alkuvuoden kestäneen pakkaskauden. Ji-huu! Räntää!!