keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Niin että, sanoinko jo?

Odota vähän. Kun tiedät, etten voi tehdä sataa asiaa yhtä aikaa. Kyllä pitää oppia odottamaan. Jokainen odottaa omaa vuoroaan. Nätisti. Elämässä joutuu odottelemaan paljon asioita.

Ei tönitä. Ketään ei tönitä, eikä kiusata. Pyydä anteeksi siskoltasi. Nyt kyllä opettelette käyttäytymään. Olette jo sen ikäisiä, että pitäisi ymmärtää, kun sanotaan. Sanoinko jo, aika monta kertaa. En halua sanoa enää tästä samasta asiasta. Tästä on puhuttu monta kertaa. 

Televisio menee kiinni, jos ei täällä aleta siivoamaan. Televisio menee kiinni, jos se häiritsee iltapalan syömistä. Jos ei täällä nyt aleta käyttäytymään niin kuin kiltit lapset, jää jälkiruoka tänään välistä.

Mitä sä sanoit? Sanoitko sä jotain? Sori, ei oikein pysty keskittymään. Eihän täällä kuule omia ajatuksiaan, saatikka että kykenisi muodostamaan niistä selkeitä lauseita. Siis joo, mä kuulin, vaikka kuulo on tainnut pysyvästi heikentyä tässä kakofoniassa. Voiskohan täällä joskus olla hetken aikaa hiljaista. Voisko nyt vaikka yks puhua kerrallaan. Odotetaan, kun toinen puhuu, ja sitten vasta kerrotaan oma asia.

Haluta voit, mutta kaikkea ei voi saada. Kun kukaan ei voi saada kaikkea. Kun monta kertaa elämässä käy niin, että ei saakaan haluamaansa. Kun sellaista se nyt vain on. Ei äitikään aina saa, mitä haluaa. 

Nyt täytyy keskittyä paremmin. Kun syödään, ei pyöritä ympäriinsä, vaan keskitytään siihen, mitä ollaan tekemässä. Ja jos ette pysty istumaan vierekkäin pöydässä kinastelematta, teidät siirretään eri puolille pöytää. Jos joku häiritsee muita, hän joutuu pois pöydästä.

Kun mä just istuin. Kun mä nyt jo nousin sata kertaa, niin nyt istun hetken aikaa. Äitienkin pitää välillä hengähtää. Sanoin juuri, että hetken päästä. Ei vielä, vaan hetken päästä. 

Sanoinko mä jo. Sata kertaa.



Niin että haluutteks te mut oikeesti vielä joskus takaisin töihin?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti