Avarra mun maailmaani

Viime viikkoina on tässä taloudessa puhuttu yllättävän paljon aika yllättävästä aiheesta - nimittäin Kiinasta. Ei ehkä ajattelisi, että tällä kohden palloa tulisi niin paljon tuota maata sivuttua, mutta ei siitä montakaan viikkoa ole, kun yksi perheenjäsenistämme oli matkaamassakin kohteeseen 'heti huomenna'. Suunnitteli jo, mitä siellä tekisikin. Ai mitäkö? Ottaisi Kiinan kartan mukaan, ja sitten me suunnistaisimme sen mukaan.

Ei tullut lähdettyä Kiinaan. Mutta olen esimerkiksi piirtänyt Kiinan karttaa ja etsinyt netistä tietoa kiinalaisista jutuista, lukenut kiinalaisista juhlatavoista kertovaa kirjaa sekä askarrellut kiinalaisia lyhtyjä (Chinese lanterns). En olisi ikinä uskonut, että kuusivuotias tyttäremme innostuisi näin paljon esitelmäaiheestaan. Koko koululla on muutaman kerran vuodessa nk. Display -päivä (nyt esitelmien yläotsikko oli siis Kiina), jolloin jumppasali muuntuu esitelmätilaksi ja kaikki lapset saavat esitellä omaa tutkimusprojektiaan vanhemmille, jotka sankoin joukoin saapuvat töitä katsomaan. Noina iltapäivinä on koulun parkkipaikka aina aivan täynnä.

Tyttäremme on askarrellut viime viikkoina sekä koulussa että kotona noita lyhtyjä, eikä tunnu kyllästyvän aiheeseen ollenkaan. Hän osaa jo taitella ja leikata lyhdyn koristukset hyvällä rutiinilla. Hän on myös piirtänyt ja sanoittanut muutaman Kiina-aiheisen kirjan sekä kalenterin. Koulussa on luettu Kiinasta kertovia kirjoja. Usean viikon ajan opettajat ovat joka päivä omistaneet aikaa aiheen tutkimiseen lasten kanssa. Lapset ovat piirtäneet omasta aiheestaan ja kirjoittaneet pieniä tekstejä, isommat itse ja pienemmät opettajien avustuksella.

Projekti ei kuitenkaan ole yksin lasten ja opettajien työnsarka, vaan vanhemmat sitoutetaan toimintaan antamalla selkeitä ohjeita siitä, kuinka lasten kanssa tulisi käydä aihetta läpi sekä avustaa 3D-mallin rakentamisessa (jollainen kuuluu jokaiseen projektiin). Malli kuuluu rakentaa kotona ja se tulee luonnollisesti olla lapsen tekemä, ainakin osittain, mutta siitä huolimatta selvästi oletetaan, että myös vanhemmat avustavat mallin rakentamisessa, erityisesti pienten oppilaiden kohdalla. Joten kyllä, mallin rakentaminen on mitä suurimmassa määrin perheprojekti. On siis tullut perehdyttyä Kiinaan viime viikkojen aikana enemmän kuin vuosiin.

Tällä kertaa oli siis kyseessä nk. Cultural Display, jonka aihe tutustuttaa koululaisia johonkin toisenlaiseen kulttuuriin. Kulttuurintuntemusta opetetaan koulussa myös monin muunlaisin tavoin, esimerkiksi tänä aamuna koko koulu matkasi erääseen Burlingtonin musiikkiteatteriin katsomaan afrikkalaisen lapsikuoron laulu- ja tanssishowta. Joulukuussa koululla vietettiin afroamerikkalaiseen kulttuuriperinteeseen kuuluvaa kwanzaa-juhlaa (siitä voi lukea täältä). Tammikuussa tutustuttiin Martin Luther Kingin saavutuksiin kyseisen miehen kunniaksi vietettävän juhlapäivän tietämissä. Espanjan kielen opetus kaksi kertaa viikossa tutustuttaa lapsia kielen lisäksi espanjankielisen väestön kulttuuriperinteeseen.

Maailma siis avartuu, aina vaan. Niin lapsella kuin äidilläkin.