Oi synnyinmaa

"No, tänne on pohjoismaalaisen kuitenkin aika helppo sopeutua - ei elämä niin kovin erilaista ole. Kun vuodenaikojen vaihtelukin on tuttua." Hymyilen tuolle herttaiselle vanhemmalle rouvalle. Tämä on ehkä sadas kerta, kun kerron, miten olemme tänne sopeutuneet. Saan tietää, että hän ei olekaan alunperin paikallisia, vaan tullut tänne Uudesta Seelannista saakka. "Minulle täällä on kyllä ehdottomasti liian kylmä!" Rouva naurahtaa. Hymyilen pohjoismaalaista hymyäni - meillä ollaan totuttu kylmään. Ja katin kontit. Muistelen sitä, kun tuuli puhaltaa talvikuukausina Kanadasta ja autosta kauppaan juokseminen saa riittää päivän ulkoiluksi. Ja minä, paraskin puhuja, muutenkin. Hiippailen kotonani aina villasukissa. Talvella lattiat ovat kylmät, sillä nurkista vetää niin vietävästi. Kesällä ilmastointi puhaltaa siihen malliin, että varpaat jäätyvät ilman sukkia. Niin että muka tottunut kylmään.

"Meillä on tapana matkustaa Suomeen aina heinäkuussa muutamaksi viikoksi. Kyllä Suomessa talvella on kylmä, mutta kesällä on yleensä lämmintä, heinäkuussa nyt ehkä todennäköisimmin. Ihan oikeasti lämmintä siis, hellettäkin voi olla." Maalailen kaunista kuvaa kesäisestä Suomesta. Heinäpellot, järvivedet, metsät, kesäiset kaupungit, niin edelleen. Muistelen viime vuoden heinäkuuta. Makasin anoppilassa hereillä keskellä yötä, jet lagin kourissa, ja kuuntelin, kun vettä satoi kaatamalla, ties monettako päivää. Oi ihana kesäinen Suomi, missä oot.

"Kyllä Suomessa on oikeasti valoisaa yöllä keskellä kesää. Eteläisessäkin osassa yö on hyvin lyhyt, sellainen hämärän hiljainen hetki, joka on nopeasti ohitse, kun aamu taas jo sarastaa. Kyllä, on se aika erikoistakin. Kuuluu kyllä kesään ja on siihen toki tottunut. Suomalainen harvemmin kokee sitä paitsi sitä yhdistelmää, että olisi pimeää ja lämmintä. Jos on lämmintä, on myös valoisaa." Niin, onhan sitä tottunut. Mutta kun palaa kerran vuodessa Suomeen ja on ollut jo useita vuosia poissa, ja kieriskelee yöllä sen jet lagin kourissa, olisi kiva, kun olisi pimeää. Oikeasti. Sillä kun olet valvonut kolme tuntia, herännyt siis kesken unien siinä hämärässä hetkessä, niin olisi oikeasti kiva jatkaa unia pimeässä. Eikä huomata, että kas, aamuhan se sieltä jo sarastaa.

Alkukesä on täällä Vermontissa yksinkertaisesti ihana. Kun vihdoin kaikki on taas vihreää ja kukkaloisto paranee päivä päivältä. Tässä vaiheessa ajatukset kuitenkin jo vaeltavat kohti Suomea, sillä loma-aika lähestyy. Koti-Suomi odottaa taas ulkosuomalaista. Olo on vähän jännittynyt. Mikähän onkaan muuttunut vai onko mikään. Olenko minä. Jos olenkin jo vähän sellainen muukalainen maailmalta.

Ehkä Suomessa on heinäkuussa oikeasti lämmintä. Ettei ainakaan sataisi joka päivä, ei ainakaan kaatamalla. Ja jos vaikka hankkisi silmälaput silmilleen, jotta saisi kesäöinä myös nukuttua. Tai jos se ei onnistu, niin söisi sitten posket pullollaan ruisleipää ja mansikoita. Ihan kelpo suunnitelma sekin.