Tee työtä jolla on tarkoitus

Sunnuntaiaamuna kello soi hieman yli viisi. Yksinäinen aamukahvi hiljaisessa keittiössä on harvinaisen kuumaa, sillä hetkikin on harvinainen - yksin aamupalalla, eikä kukaan keskeytä. Omalla tavallaan, tämä on juhlallinen hetki näin äitienpäivän aamun varhaisina tunteina.

Aamu on kaunis. Kellon lähestyessä kuutta astun ulos ovesta, ajan muutaman minuutin autolla lastemme koululle. Enää en ole yksin, sillä ihmisiä virtaa sisään koulurakennukseen hyvää vauhtia, ja luultavasti meitä on paikalla kymmeniä. Kädet vielä pesuun ja hanskat käteen, homma voi alkaa.

Niitä tehdään 1200 kpl. Aikaa kuluu tunti ja 10 minuuttia. Aina välillä joku käy kehumassa tai, vaihtoehtoisesti, hoputtamassa liukuhihnaa toimimaan vieläkin vikkelämmin. Äitienpäivän brunssipussukkaan sujahtaa juustoa, brownie, hillopurkki, sämpylöitä ja croissanteja. Värit vilisevät silmissä, sillä itse olen asettunut taittelemaan ja rypistämään erivärisiä koristepapereita pussukkaan.

Olemme ennätysnopeita. Pussukkameri on vaikuttavan näköinen, kun se odottaa kuljetusta määränpäihin. Brunssikassien myyminen on koulun jokavuotinen varainkeruukampanja, jolla kerätään sievoinen summa. Kassin sisältö tulee pitkälti lahjoituksina ja lisäksi sponsoreita on lukuisia muitakin. Jokainen koulun vanhempi on velvoitettu (koulun kanssa tehdyssä sopimuspaperissa) osallistumaan talkootyöhön, ja kahden vanhemman talouksissa toisen heistä tulee osallistua pussukoiden kuljetukseen.  

Nämä 1200 kpl ilahduttivat siis alueen äitejä tänäkin vuonna, kotioville kuljetettuna. Ihmiset ostavat niitä perheenjäsenilleen, ystäville, kollegoille jne. Mainittavan kokoinen määrä toimitetaan myös hyväntekeväisyystahoille, jolloin ne päätyvät monelle sellaiselle äidille, jolla on vaikea tilanne eikä usein mahdollisuuttakaan ostaa itselleen näitä herkkuja.

Ennen kahdeksaa olen jo kotona. Mieheni ja lapset ovat aamupalalla, ja minä saan äitienpäiväkahvini, kortteja ja lahjoja. Lapsista kaksi on kuumeessa, joten äitienpäiväohjelma rajoittuu kotiseinien sisälle. Kuumeiden mittausta, lääkeannoksia, huolehtimista siitä, syökö jokainen edes jotain, muistavatko juoda tarpeeksi. Jaksavat leikkiä kyllä, sillä kuumeinenkaan lapsi ei helposti hyydy. Välillä kaivaudutaan kainaloon ja peiton alle. Joku yskii jatkuvasti ja nenäliinat ovat koko ajan loppu. 

Äitienpäivän aamun työpanos on tuottanut hyvää muille, kotona se keskittyy tällaisina päivinä tähän omaan pieneen kuplaan. Kulutetaan aikaa koko sunnuntai, vielä maanantaikin, kotiseinien sisällä. Keksitään tekemistä, jotta aika kuluisi ja flunssa hetkeksi unohtuisi. Hoidetaan ja toivotaan, että pian alkaa helpottaa.

Aina ei ihan kaikella tarvitse olla niin suurta tarkoitusta, kuten vaikkapa sillä, että järjestelimme tänään neljän käsiparin voimin melkoisen kasan askarteluhelmiä. En välittänyt ajatella sitä, että ei todennäköisesti mene kauaakaan, kun ne ovat taas sekaisin. Mutta jos kaikella ei niin suurta merkitystä olekaan, niin tiedän, millä on.

Äitienpäivän jälkeisenäkin päivänä muistaa, kuinka tärkeitä äidit ovat. Äitienpäivä on kaunis päivä muistaa äitejä, mutta ne 364 muutakin ovat toki yhtä lailla tärkeitä. Jospa sitä joskus vaikka kehaisisi itseäänkin.