And we came to the south

Heippa vaan, silloin kun me muutettiin tänne Suomesta, niin oltiin vähän niin kuin muuttolintuja. Matkalla etelämmäksi, katos. Jos seurataan pallolla leveyspiirejä, niin pyrähdettiin tänne Atlantin taakse niille korkeuksille, jotka Euroopassa vastaavat suunnilleen Pohjois-Italian sijaintia. Mittari näytti tänä aamuna celsiuksissa -24 ja tuuli tuiversi niin, että sen voi melkein tuntea talossa sisälläkin. Että täällä sitä ollaan, etelässä muka. Ei oo meillä Golf-virtoja tässä lämmittämässä. Tyytyväinen voi olla kuitenkin siihen, että sää muuttuu usein nopeasti, eikä tämäkään pakkaskausi varmasti kauaa kestä.

Koululle saavuimme tyttäreni kanssa tänä aamuna yhtä aikaa erään avustavan opettajan kanssa, jota hädin tuskin tunnistin, sillä hän oli vuorautunut luultavimmin kaikkiin kaulahuiveihin, jotka hän oli taloudestaan löytänyt. Hänen kuoriutuessaan kerroksistaan heitin leikkimielisen kysymyksen 'oletko jo tottunut kylmyyteen' kun muistin hänen syksyllä muuttaneen New Mexicon osavaltiosta. 'Kyllä kai, vähitellen, ehkä. Minulla on ainakin paljon vaatetta', hän hymyili kaulahuiviensa ja villatakkiensa uumenista. 'Pretty much everything on!'

Iltapäivällä tunnistan tutut kasvot jostain valtavan villahupun, pipon ja huivien syvyyksistä. Nauravat perulaiset kasvot katsahtavat hymyillen, kun hän tunnistaa minut. 'Karmean kylmää! Olen ollut täällä jo pitkään ja luulin jo tottuneeni, mutta joka vuosi tämä tuntuu yhtä hirveältä!' 'Kyllä tämä kuule on suomalaisellekin vähän liikaa', totean. 'Pakkanen vielä menisi, mutta tuo tuuli on hyytävä. Että ei siihen välttämättä totu oikein koskaan.'

'Talossani on onneksi lattialämmitys. Suunnittelin illalla, että jos laittaisi vaatteensa lattialle yöksi, niin olisivat aamulla lämpimiä pukea päälle. Muuten talossa olikin sitten aika kylmää. Aika pitkään mietiskelin sängyssäni, että mitenkähän tuonne jäätävään kylpyhuoneeseen tarkenisi suihkuun', selittää avustava opettaja luokassa aamutuimaan. 'Minun taloni on sellaiset 100 vuotta vanha, siellä saa aika paljon lämmittää, että alkaa tarkenemaan. Mutta kaikkeen tottuu, säähänkin', toteaa opettaja, joka on muuttanut Vermontiin vuosikymmeniä sitten Alabamasta. 

Ja niin ulkosuomalainen kuuntelee, kuinka amerikkalaisetkin puhuvat tällä säällä säästä, joka välissä, vertaillen kokemuksiaan, kysellen toisiltaan, että lähtikö auto tänä aamuna kitisemättä käyntiin. Ihastelevat toistensa lämpimiä vaatteita ja säntäilevät pikaisesti autosta sisään tai toisin päin. Käynnistelevät autojaan etäkäynnistimillä parkkipaikoilla ja pukeutuvat, kerrankin, sään mukaisesti.

Ja mitähän ulkosuomalainen tekee? Iltapäivällä, yhtäkkiä, vähän jälkijunassa kyllä, kesken siivouksen, näkee tilaisuutensa tulleen. 

On siinä naapureilla ihmettelemistä. Mitä ihmettä nuo suomalaiset puuhaavat? Mutta tämähän on loistava päivä heittää mattoja ulos tuulettumaan! Mutta ei näitä sittenkään kovin usein tarvittaisi, kiitos.