Alkajaisiksi

On taas se aika, kun vähän ihmettelee, että onko nyt jo taas tammikuu. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin huomaan kliseemäisesti toistelevani, että onpas aika mennyt taas nopeasti (kysykää vaikka mieheltäni). Tällä kertaa aika oli päässyt livahtamaan niin nopeasti, ettemme olleet käyneet yhdessä lastemme suosikkipaikassa yli puoleen vuoteen. Joten kun lapset itse alkoivat ehdottaa, että 'Mennään tänään akvaarioon!', niin oikeastaan oli aivan sopiva ajankohta siihen.

Uudenvuodenpäivä on täällä yleinen vapaapäivä. Ei se kuitenkaan sikäli kovin hiljainen ole, että monet kaupat ja monet muutkin paikat ovat kyllä auki, vaikka saattavatkin noudattaa sunnuntain aukioloaikoja. Paikallinen akvaariomme, Echo Lake Aquarium and Science Center, oli kyllä auki. Se sijaitsee kauniilla paikalla Champlainjärven rannassa.

Tämä kuva ei ole tältä päivältä.
Mutta se on aivan sen paikan tuntumassa, jossa tänään kävimme.
Kaunista - kaikessa hyytävyydessään.

Echo Aquarium ei ole suuren suuri. Se ei ole paikka, jossa ihmetellään toinen toistaan kauniimpia kaloja, sillä se kertoo juurikin siitä kalalajistosta ja niistä vedenelävistä, joita Champlainjärvestä tai sen liepeiltä voi löytää. Siellä on kalojen lisäksi kilpikonnia ja sammakoita - joita esikoistyttäremme ehdoitta rakastaa. Hän on, syystä tai kolmannesta (jota en todellakaan tiedä), aina ollut ihastunut esimerkiksi kaloihin ja sammakoihin. Joten hänen mielestään tuo paikka on äärimmäisen kiehtova ja jokaisen altaan luona hän hihkaisee innosta. Kuten myös pikkusisaruksensa, joihin hän on ihastuksensa tartuttanut. 

Paikka on lapsille kiva, erityisesti siksi, että siellä on paljon tekemistä. Melkein kaikkeen saa koskea ja siellä täällä on puuhapisteitä tai vaikkapa taikahiekkaa, josta saa muotoiltua vuoria ja laaksoja, eikä se edes tartu käsiin. Siellä saa uittaa puuveneitä ja koskettaa varovasti meritähteä. Ja vaikka emme ole vielä koskaan selvinneet reissusta niin, etteivätkö jonkun hihat tai koko vaatekerta olisi kastuneet uittoleikeissä, on se sen arvoista.

Snapping turtle eli näykkijäkilpikonna.
Aggressiivinen amerikkalainen kilpikonnalaji.
Ei kannata joutua näykätyksi.

Ja eihän se Champlainjärvestä kaikkea kertoisi, jollei järven ikioma monsteri saisi omaa esittelyään. Aika jännä tyyppi se näkyy olevan. Yli 300 silminnäkijähavaintoa on kuuleman mukaan tehty, mutta emme kuulu kyseiseen joukkioon. Tästä kaverista kyllä kerroin jo joskus aiemminkin - täällä.

Mutta kaiken kaikkiaan, tämä oli oikein mukava tapa aloittaa uusi vuosi. Hankimme samalla paikkaan uuden kausikortin koko perheelle, jolla saa käydä siellä vaikka joka päivä. Jospa tänä vuonna tulisikin vaikka käytyä suurin piirtein aina, kun lapset sitä itse ehdottavat. 

Vielä oli vähän jouluakin nähtävissä. Juuri tämän verran sitä vielä katseleekin, ennen kuin antaa juhlakauden mennä menojaan. Tammikuu on mielessäni aina jotenkin ankara ja kylmä ja arkinen. Mutta kuitenkin jännittävä, sillä kalenterista on kääntynyt puhdas sivu. Ottaisiko sen kuitenkin mahdollisuutena?