Minut nähdessään hänen askeleensa tihenevät ja hän selittää hymyillen, kuinka hänelle oli sattunut pieni sekaannus aikataulujen kanssa. Hän johdattaa minut koulun toiseen päähän preschoolin tiloihin, jonne minun oli tänä aamuna määrä saada opastuskierros. Preschoolia voisi täällä kuvailla ikään kuin esikoulun esikouluksi, ja monet lapset aloittavat sen viimeistään nelivuotiaina. Tässä preschoolissa on tällä hetkellä 2-4-vuotiaita, heidät on jaettu sudenkorentoihin ja rypäleisiin. Siis pienempiin ja isompiin.
'Täällä voi olla aika lailla meteliä', johtaja naureskelee. No, sitä ei kai tarvitse minulle kertoa, näitä on minulla kolme kotona. Astumme sisään ja iloisen värikäs huone saa heti hyvälle tuulelle. Saan seikkaperäisen selvityksen siitä, kuinka täällä suurin piirtein kaikki tapahtuu leikin avulla, sillä lapset oppivat leikkimällä. 'Kehotamme vanhempia tuomaan lapsensa aamulla hyvissä ajoin, jotta lapsilla olisi helpositikin kokonainen tunti aikaa leikkiä vapaasti, ennen kuin aloitamme aamupiirin klo 9.30', hän kertoo. 'He saavat esimerkiksi leikkiä tuolloin jumppasalissa'. Enkä voi olla noteeraamatta sitä riemua, joka noiden lasten kasvoilla välähtelee, kun he ajelevat erilaisilla polkuautoilla pitkin poikin jumppasalia.
'Opetamme lapsille kirjaimia heti alusta alkaen', hän sanoo ja johdattaa minut aakkosnurkkaan. Sieltä löytyy suuria kirjainkortteja, harjoittelutauluja, hyllyriveittäin aakkoskirjoja. Samassa huomaan myös seisovani aakkosmaton päällä. Vieressä on lukunurkkaus, joka on sisustettu kodinomaisen viihtyisäksi nojatuoleineen. Pelejä löytyy yhdestä nurkasta, ja minulle kerrotaan, kuinka jokainen niistä valitaan huolella, jotta ne kehittävät matemaattisia tai kielellisiä taitoja. Erilaisuutta opetetaan kohtaamaan esimerkiksi siten, että lelunurkkauksesta löytyy myös tummaihoisia ja aasialaisen näköisiä vauvanukkeja.
'Haluamme olla koulu, jossa on luontopohjainen ohjelma. Olemme valinneet työntekijöiksi sellaisia, joilla on taustaa luontopohjaisissa aktiviteeteissa lastenhoidollisten ja -kasvatuksellisten kykyjen lisäksi.' Minua pyöritetään ympäri huonetta ja kehotetaan kurkistelemaan ulos. 'Ulkona ollaan sään salliessa vähintään kaksi tuntia joka päivä. Sen lisäksi kerran viikossa lapset pääsevät luontoretkelle metsään tutkimaan kasveja ja eläinten jälkiä. Koulun puutarhassa päästään osallistumaan sadon korjaamiseen ja keittiössä sen hyödyntämiseen.' Pää alkaa olla jo pyörällä, mutta huomaan nyökytteleväni ihastuneena ja kuulen toistelevani (noh, amerikkalaisittain) 'That's great!' 'Sounds great!'
 |
| Kuva on otettu marraskuussa. Jaa missä? Koulun parkkipaikan reunamilla. Luontopohjaisuudessa siis löytyy. |
'Lapset saavat myös vuoden alussa valita jonkin eläimen omaksi tutkimuskohteekseen', hän sanoo ja pyytää lapsia luokseen. 'What is your animal this year?', hän kyselee. 'Chipmunck!' 'Painted turtle!' 'Spider!' Lapset huudahtelevat innosta piukeina. 'Meillä siis aloitellaan jo tässä vaiheessa tutkimustyön alkeita, kun jokainen pääsee perehtymään opettajan johdolla omaan eläimeensä.' Voin vain kuvitella, mitä kaikkea nämä kekseliäät ihmiset kehittävät eläinaiheeseen liittyen. Tämä lienee sitä leikin kautta oppimista parhaimmillaan. Ja suomalainen hyrisee.
Piipahdamme vielä pienempien ryhmässä, jossa ollaan opettelemassa kalenteria. Lapset miettivät yhdessä, mikä päivä tulee keskiviikon jälkeen. Johtaja aloittaa viikonpäivälaulun ja kaikki pääsevät heti sanoista kiinni - ja torstai löytyy. Oikea päivämääräkin saadaan tauluun, kun yhdessä pohditaan.
Puolisen tuntia on kulunut kuin siivillä ja annan lähtiessäni pari päivää sitten täyttämäni hakemuksen johtajalle. Hän kertoo, että kyllä kaksosillemme löytyy varmasti paikat isompien ryhmästä, jossa tulee olemaan ensi syksynä 4-5-vuotiaita. Lasten ikä lähestyy siten jo pre-Kindergartenia, minkä vuoksi ryhmä tulee osallistumaan esimerkiksi alakoulun ruokailuihin ja joihinkin välitunteihin. Jotta tutustuminen siihen varsinaiseen kouluun alkaisi jo tässä vaiheessa. Jos se joskus tuntuikin oudolta ajatukselta, niin myönnettävä on - ei enää.
Jatkan matkaa. Mieli on aika tyytyväinen. Vaikka tuntuukin siltä, että jotain valitettavaakin kai pitäisi löytää, niin sittenkin olen varsin onnellinen siitä, etten löydä. Matkalla kotiin päin poikkean pesulaan. Minua palveleva naishenkilö vaikuttaa kyllästyneensä omaan elämäänsä, mutta minun iloista mieltäni hän ei pääse tänään pilaamaan. Ja vaikka kotona odottaakin se pienten tahtoihmisten jatkuva taistelu, niin uskon, että kyllä heistäkin vielä preschoolkelpoisia kasvaa. Aikaa siihen on nyt puolisen vuotta ja onneksi siinä ajassa ehtii tapahtua - aika paljon.
Odotettavissa siis mielenkiintoisia aikoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti