Äiti, mitä sinä oikein teet

- Äiti, mitä sinä teet sillä aikaa kun me ollaan koulussa? Käytkö sinä pihalla keinumassa?

Olen vähitellen jo tottumassa siihen, että kotona voi välillä olla hiljaistakin. Koulun alkamisesta on kaksi ja puoli kuukautta aikaa, ja kolmena päivänä viikossa kaikki kolme lasta ovat koulussa. Noina päivinä keskelle päivää jää noin viiden tunnin pätkä, jolloin joko yritän tehdä kaiken mahdollisen rästissä olevan, tai sitten en. Yhä useammin olen kotiin palatessani istahtanut teekupin ja tabletin ääreen. Aika luksusta, niin oudolta se tuntuu. 

Olisi aika tylsää kirjoittaa siitä, että täällä minä sitten siivoan kaappeja ja imuroin ja niin edelleen (vielä tylsempää lukea). Kyllä näinkin, mutta tämä erikoinen 'vapaus' tuntuu ehkä eniten siinä, että yhtäkkiä voi hoitaa asioita niin, ettei kukaan keskeytä. Voi mennä jonnekin ja hypätä vain ulos autosta ja hoitaa asian. Vähän sellainen syyllisyyden tapainen tunne välillä takaraivossa, melkein kuin olisi unohtanut jotain. Jos pitää mennä jonnekin, mihin on ehkä epäkätevää ottaa lapset mukaan, voi sellaisen vain suunnitella tekevänsä noina tiettyinä päivinä.

Tämän syksyn tilanne on kuitenkin saanut aikaan myös sen, että varsinaisia töitäkin on välillä ikävä. Olen vuosia sitten nauttinut työstäni melko paljon, myönnän. Sitä tunnetta kaipaan taas aika ajoin. Onneksi koululta saa pientä puuhaa tarvittaessa, ja olen osallistunut hieman tietojen naputteluun ja juuri lupasin auttaa yhdessä postituksessa. En tietoisesti tartu jokaiseen leipomismahdollisuuteen, mutta sen sijaan ujutan itseäni välillä toimiston puolelle.

Ihan pikkuisen olen kuitenkin näperrelytkin.
Nämä tein koulun Halloween-juhliin.

Olen miettinyt välillä sitä, miksi ihmisellä on tarve tehdä kaikenlaisia listoja siitä, mitä pitäisi tehdä, eikä nyt välttämättä kirjallisesti, mutta mielessään ainakin. Täyttää ajatuksensa sillä, millä täyttää aikansa, sitten kun. On tarve olla jotenkin tuottava, niinhän se usein menee. Ja sen jälkeen tuntee tarvetta vapautua siitä tekemisestä, rentoutua, etsiä vastapainoa. Joskus unohtuu sitten tasapaino.

Kuvittelin myös, että kirjoitan blogipostauksia päivisin. Toistaiseksi en ole kirjoittanut yhtäkään. Fiilis taitaa iltaisin olla paremmin kohdallaan, tai sitten kyse vaan on jo silkasta tottumuksesta, sillä näitä tekstejä näyttää olevan kohta 300. Toisaalta, useimmiten prosessoin tulevan jutun päässäni päivällä ja kirjoitan sen näin nopeasti illalla. 

Huomenna on koulussa erityinen päivä, sillä koululaiset esittelevät monta viikkoa valmistelemiaan avaruusaiheisia projektitöitään myös vanhemmilleen, ja meidät on kutsuttu paikalle jo alkuiltapäiväksi. Päivässä taitaa olla ohjelmaa riittämiin, sillä lupauduin siihen postitusprojektiinkin huomenna. Ja taisi olla aikomuksena kotona ehtiä siivotakin, ettei vaan viikonloppuna tarvitse. Laiska töitään luettelee, niinköhän se meni.

- En minä ole kyllä käynyt keinumassa. Mutta se voisi olla kiva ajatus!