Kotirouvan synttäriresepti

Monikulttuurisuus. En oikeastaan ollut edes tullut ajatelleeksi, miten erilaisia syntyperiä on uudella tuttavapiirillämme. Pysähdyin miettimään asiaa, kun mieheni totesi esikoisemme syntymäpäiväjuhlien jälkeen, että meillä oli muuten äskettäin talossa (puhtaasti paikallisten lisäksi) niin italialaista, kanadalaista, bosnialaista, perulaista kuin iranilaistakin syntyperää olevia ihmisiä. Että ei me suomalaiset siinä mielessä niin kovin kummajaisia täällä ollakaan. Kautta aikojenhan tänne on ihmisiä tullut, milloin mistäkin. Ja oikeasti, myös näissä juhlissa pysähdyin miettimään, miten hienoa on, että näin me erisyntyperäiset ihmiset vain tulemme mitä mainioimmin juttuun keskenämme, kun siihen kiinnostusta on. Vilpittömästi, pidän heistä jokaisesta, ja olen iloinen, että olen tutustunut heihin.

Naapuriapu. Kun suunnittelin noin kuukausi näitä syntymäpäiväjuhlia, sain yhtäkkiä idean. Kuningasidean. Vietimme viime kesänä naapuruston kesken pihajuhlia ja tuolloin sain naapurin 11-vuotiaalta tytöltä käyntikortin, jossa hän mainosti toimivansa household helperinä. Samoissa juhlissa hän teki siskonsa kanssa pienemmille lapsille ilmapalloeläimiä. Niinpä me päätimme pyytää häntä meille juhla-apulaiseksi. Hänen pari vuotta nuorempi siskonsa ilmoitti myös tulevansa mielellään tarvittaessa apuun, joten palkkasimme molemmat. Ja nuo tytöt saivat juhlissa aikaan mahdottoman määrän ilmapalloja sekä oma-aloitteisesti auttoivat minua keittiössä ynnä muuta, ynnä muuta. Sekä kyselivät koko ajan, mitä he voisivat tehdä. Joten tämä oli aivan erinomainen esimerkki siitä, miten naapuriapu toimii. Ja miten naapurisopukin siinä samalla säilyy :)

Välittömyys. En oikeasti edes tiedä, miten nopeasti olen tottunut tähän. Että ihmiset ovat niin välittömiä ja huomioonottavia. Miten ihmiset ovat niin helposti toisen luona kuin kotonaan ja yhtä aikaa niin kohteliaita joka käänteessä. Miten kymmenen lapsen aiheuttama hulina ei kuitenkaan ole hetkenkään verran pois hallinnasta, sillä jokaisen lapsen selässä on vanhemman silmäpari. Miten minä en oikeastaan tehnyt herkkutarjoilun aikaan muuta kuin leikkasin kakun valmiiksi ja sen jälkeen vain huomasin, että ei minun tarvitse ketään palvella, kun kaikki olivat jo silmänräpäyksessä löytäneet itselleen syötävää ja pöydänkulman. 

Tärkeän näköistä hommaa... on se.

Materialismi, ja sen välttäminen. Lapsilla on liikaa tavaraa. Sitä vain tulee, vaikkei sitä itse jatkuvalla syötöllä hankkisikaan. Olemme itsekin olleet synttäreillä, joissa yhtenä ohjelmanumerona on ollut lahjojen vaihto, ja päätimme toteuttaa sellaisen myös meillä. Idea toimii siten, että jokainen (näin halutessaan) tuo lahjan (asetimme ylärajaksi viitisentoista dollaria) ja lapset vuorollaan nostavat hatusta nimiä. Vuoron saanut valitsee lahjan ja arpoo seuraavan valitsijan. Kaikki saavat yhden lahjan, niin myös päivänsankari. Jokainen vieras sai mukaansa siis myös yhden lahjan, emmekä sen vuoksi hankkineet mitään muita vieraille jaettavia lahjoja. Se kun on varsin tavallista (ainakin täällä), että syntymäpäivävieraita lahjotaan myös kaikenlaisilla pikkutavara-/ herkkupussukoilla. Ja näen minä tässä myös kasvatuksellisen seikan - oma tyttäremme pitää tätä jo aivan luonnollisena, että lahjat jakaantuvat tasan jokaisen kesken.

Suomalaisuus. Sen verran kotiin päin täytyy kuitenkin vetää, että kyllä tälle monikulttuuriselle joukolle piti jotain suomalaistakin tarjoilla. Joten illan pimetessä juhlia edeltävänä päivänä, yksi ulkosuomalainen rouva leipoi joulutorttuja ja pyöritteli lohirullia. Ja kattoi juhlaan Muumi-mukit. Ja sai vielä kehujakin. Saattaahan ne sitä opittua kohteliaisuutta ja välittömyyttäkin olla, mutta väliäkös sillä. Ainakin herkut maistuivat!

P.S. Olen antanut kaikkeni, ainakin melkein. Vielä muutama päivä ennen juhlia jännitin kauhunsekaisin tuntein sitä, että parantuvatko kaikki lapsemme syksyn kovimmasta flunssasta ennen juhlia. Ilman parin viikon sairastupailua olisin todennäköisesti yrittänyt panostaa tarjottaviin enemmän, ehkä askarrellut lasten kanssa koristeita, ehkä siivonnutkin paremmin kuin kätkemällä hajanaisen, joka puolella lainehtivan tavarameren kellarikerrokseen. Mutta samalla huomasin, että kyllä ne juhlat syntyvät ihan tällaisella tavallisellakin panostuksella. Ja rohkenen sanoa, että olimme juhliin kovin tyytyväisiä, ihan koko perhe!