Autoilun akrobatiaa. Eihän sitä koskaan tiedä, miten notkeaksi saa ryhtyä, jotta pääsee autoonsa, kun palaa kauppareissulta. Vaikka itse olisitkin parkkeerannut kuinka nätisti.
Olimme käymässä keskustan tavaratalossa, vaateostoksilla. Parkkeerasimme tuttuun parkkihalliin ja suoritimme tehokkaita ostosminuutteja, ja palasimme autolle. Tuohon oikeanpuoleiseen olisi siis pitänyt päästä, mutta päädyimmekin yllättäen ratkomaan varsin ärsyttävää (myönnetään, myönnetään) ongelmaa. Plan A: Kuskin puolelle yritti keski-ikästyvä mies, ei toivoakaan. Ärtymystä. Plan B: Samaisesta raosta yritti sen jälkeen keski-ikäistyvä vaimonsa (hieman kapeampi), ei juuri toivoakaan. Ovi olisi räpsähtänyt päin naapuriauton peiliä. Lisää ärtymystä. Plan C: Sama keski-ikästyvä (ei niin kovin notkea) vaimo kiipesi autoon repsikan puolelta ja kapusi keskikonsolin ylitse kuskin paikalle. Tiedän, notkeus ei olisi pahitteeksi, mutta en minä sitä tällaisten tilanteiden varalta lupaa lisätä. Plan C siis kuitenkin toimi, ja auto saatiin pois hallista ilman että jäätiin odottamaan sen viereisen auton kuljettajaa. Vielä vähän ärtymystä, vaikka eteenpäin siis onneksi päästiin. Murr. Ja murr.
Tehokkaat ostosminuutit. Olen tainnut aiemminkin mainita, etten ole kovin hyvä shoppaaja. Onneksi minun ei tänään tarvinnutkaan hankkia itselleni mitään! Suvussamme on tulossa kesällä juhlat, ja aikomuksena oli hankkia kolmikollemme juhlatamineet. Melko hyvin saavutimme tavoitteen, sillä olimme ostoksilla ehkä reilun puolisen tuntia ja siinä ajassa hankimme juhlavaatteiden ja -kenkien lisäksi muutakin kesävaatetta & -kenkää sekä yhden lahjan. Näistä tehokkaista minuuteista minä pidän, tietäkää se.
 |
| Näillä herkuilla mennään! |
Näppärää tuliaishankintaa. Kesä tulee, ja heinäkuu sen myötä, ja silloin tämä poppoo ottaa suunnan Suomeen. Teimme pikaisen 15 minuutin visiitin paikalliseen Cheesetraders-kauppaan, josta löytyy yhtä sun toista paikallista. Tehokkaita minuutteja nämäkin - löysimme kaiken, mitä etsimme. Samalla ehdimme katsastaa ko. kaupan viinivalikoiman, joka olikin vähän yllättäen kenties alueen paras. Täällä eivät viinivalikoimat yleensä ole aivan mahtavia, ainakaan niille, jotka etsivät usein eurooppalaisia viinejä.
Sinisen kissan kujaa etsimässä. Lauantai-illan visiitti aikuisten kesken suuntautui tänä iltana Blue Cat-nimiseen ravintolaan, jonka löysimme vasta äskettäin. Se on piilotettu taitavasti eräälle sisäpihalle aivan Burlingtonin keskustassa.
Varsin tunnelmallinen paikka, ja oiva paikka rauhoittua syömään. Ja vaikka ruoka ei aivan mitään erityistä ollutkaan, oli sen tehnyt joku muu (äiditnäkevätpäiväuniajonkuntoisenlaittamastaruoasta) ja sen sai syödä rauhassa (mitenmäosaansyödäkunkukaaneikokoajanpyydäjotain), joten aika monta yleiselle jaksamiselle tärkeää kriteeriä kuitenkin täyttyi.
Sillä aika moneen pieneenkin asiaan oppii olemaan tyytyväinen, kun niitä vähän harvemmin tarjoillaan. Näin ainakin meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti