Mietteissä näissä

Tällä viikolla ajatukseni vaeltavat. Ne pysähtelevät kyllä tiheästi, napaten muistettavan asian sieltä ja täältä, mutta ne pyörivät kuitenkin aika paljon yhden asian ympärillä. Olemme pian lähdössä lomalle - Suomeen. Hupsista, miten tämä aika näin nopeasti taas kului?

Tällä viikolla olen pohtinut erityisen paljon sitä, että mikäli olisimme menneet alkuperäisen suunnitelman mukaan, ei tänä kesänä tehtäisi Suomi-lomamatkaa ollenkaan. Siinä tapauksessa pakkaisimme tällä hetkellä paluumuuttokonttia. Sitä on vaikea uskoa, vaikka tänne lähtiessämme ajattelimmekin, että kaksi vuotta menee kyllä nopeasti. Mutta että näin nopeasti! Juurihan minä sain tavarat suurinpiirtein paikoilleen.

Olemme siis piakkoin matkalla Suomeen kuitenkin vain lomalle, joten suunnitelma on muuttunut matkan varrella. Olen levollisella mielellä siitä asiasta, ettei minun tarvitse vielä uhrata kovin montakaan ajatusta paluukontin pakkaamiselle. Olen levollisella mielellä siitä, että hyväksi tuntemamme elämä täällä jatkuu suurella todennäköisyydellä hyvänä kesän jälkeenkin.

Pikku hiljaa alan valmistautua lomamatkaan. Puhtaan pyykin seasta löytyy vaatteita, jotka menevät eri pinoon, sellaiseen, joka tullaan pakkaamaan mukaan matkalle. Kurkistus lompakkoon osoittaa yllätyksellisesti, että ne eurosetelit, jotka viime vuoden reissulta käteen jäivät, ovat talvehtineetkin lompakossa. Heh, en olisikaan osannut etsiä niitä niin ilmeisestä paikasta. Passit ovat siellä, missä aina ennenkin, niitä tarvitaan taas. Ja minä olen muka järjestyksen ihmisiä, ja sitten minä löydän merkillisellä tavalla kassillisia tavaraa, jotka ovat tulleet viime vuonna Suomesta mukaan ja jotka ovat jääneet sille tielleen. No, ei kaikkea voi muistaa, on niin paljon ihmisellä muistettavaa nykyään.

Ajatukseni vaeltavat myös jo loman jälkeiseen aikaan, jolloin meille jää muutama viikko aikaa totutella siihen, että syksyllä on alkamassa uudenlainen arki. Esikoisemme aloittaa syksyllä lähistöllä sijaitsevassa yksityiskoulussa, ja on kai luonnollista, että me vanhemmat pohdimme paljon sitä, miten hän tulee siellä pärjäämään. Hän on kuitenkin erityisesti viimeisen vuoden aikana oppinut hämmästyttävän paljon englantia, ja käy oma-aloitteisesti meidän kanssamme välillä pieniä keskusteluja englanniksi. Olen sen verran paljon kieli-ihmisiä itse, että tunnen suunnatonta ylpeyttä, kun huomaan tyttäreni käyttävän jopa kieliopillisia rakenteita useimmiten täysin oikein. Lapset ovat hämmästyttävän taitavia omaksumaan vierasta kieltä. Sen täytyy johtua siitä, että he eivät yleensä pohdi turhaan sitä, osaavatko he kieltä vai eivät. Se taitaa olla meidän aikuisten ongelma se.

Viime vuonna meillä oli matkassamme hieman hassu tunne siitä, että olimme matkalla ensi kertaa elämässämme lomalle Suomeen. Tänä vuonna mennään jo rutiinilla, mutta kyllä tämä se kesän suuri ponnistus on. Kolmen pienen lapsen kanssa valtameren ylittäminen on vähän konstikasta, ainakin meidän mielestämme. Mutta kyllä siitä tänäkin vuonna selvitään. Lapset ovat innoissaan lähdössä matkaan, ja se toivottavasti helpottaa myös matkantekoa. Se toivottavasti helpottaa myös niitä ensimmäisiä päiviä ja öitä, kun kipuilemme aikaerorasituksen kanssa. Mutta kyllä me ne kommervenkit ja muut selvitämme, kun tiedämme, että ehdimme taas nähdä lomamme aikana monta meille tärkeää ihmistä. 

It's getting close. Hello, Finland - here we come!

P.S. Lapset ovat ilmoittaneet, että he haluavat uida Suomessa. Ja äidin ja isän ja mummujen ja pappojen tulee istua vieressä ottamassa aurinkoa. Joten tilatkaa nyt sitä lämpöä vähän, please. Me emme ota pipoja mukaan!