Nelkytseitsemän ikkunaa

Kello on kahdeksan aamulla, on eräs tavallisen oloinen torstai. Suunnilleen kuukautta aiemmin olin kuitenkin sopinut tähän ajankohtaan jotain, mitä olin suunnitellut jo pitkään. Lapset on herätetty ajoissa, pesty, puettu ja tuotu aamupalalle. Kaikki kolme istuvat nätisti aamiaispöydässä. Ehdin jo kummastuneena ajatella, että näinköhän hyvin minun pitäisi tämä joka aamu järjestää, selvittäisiinkö silloin ilman sitä ainaista kitinää ja kinastelua, joka tuntuu joka aamu edeltävän aamupalapöytään asettumista. Sitten, noin kymmentä yli kahdeksan, puhelimeni soi.

'Olen todellani pahoillani, mutta autoni on rikki, enkä mitenkään pääse teille ajoissa.' Mitä. Siis mitämitämitä. Kuukausi sitten tilasin tämän neljänkymmenenseitsemän ikkunan pesupalvelun, sisältä ja ulkoa, sisältäen melkein kauttaaltaan lasitetun aurinkohuoneen sekä sen kattoikkunat. Olin niin tyytyväinen, että sain kuin sainkin tämän vielä tilattua sen verran ajoissa, että ehdimme saada palvelun ennen Suomi-lomalle lähtemistä. Kun jotenkin tuntui, että ennen valtameren ylitystä ja useamman viikon poissaoloa kotoa, saattaisi olla itsellä ihan muutenkin tarpeeksi tekemistä. Siis ilman sitä ikkunanpesuakin. Ja nyt sillä pesijällä on auto rikki. 

'Osaatko arvioida, pääsettekö tänään paikalle myöhemmin?' 'En tiedä vielä, mutta kymmeneen mennessä ehkä, ainakin silloin tiedän toivottavasti enemmän.' Ja sitten minä katselin kotiamme ja siirtelin varmuuden vuoksi vielä vähän lisää tavaroita pois ikkunoiden edestä, halusinhan minä uskoa, että hän tulee. Lapset leikkivät lastenhoitajan kanssa ulkona, minä tein 'aikani kuluksi' kotitöitä, sillä riittäähän niitä, oli sitten ikkunanpesua tai ei. Ja vähän yli kymmenen puhelimeni soi taas.

'Valitettavasti minun on ilmoitettava, että en pääse tänään paikalle ollenkaan. Joudun perumaan koko päivän. Mahdollisesti myös huomisen. Ja valitettavasti, meillä ei ole yhtään vapaita aikoja ennen heinäkuun kymmenettä päivää. Ymmärän kyllä, jos haluat perua, mutta toivon, että otat yhteyttä, jos tarvitsette palvelua vielä myöhemmin.' Niin. Ja sitten, niin mitä sitten. Koska ne tavarat oli jo siis siirretty pois ikkunoiden edestä, kotirouva veti syvään henkeä ja etsi käsiinsä ikkunanpesuaineen ja rätin. Tästä se lähtee.

Ja tästä se alkoi.

En minä niitä vieläkään kaikkia ole pessyt, ehei. Pahimmat paikat kyllä, ja ne, joihin jollain tavalla ulottuu. Ja ne, joihin en ulotu, ne jäävät odottamaan jotakuta, jolla ei ole auto rikki. Kun olisi se kai vähän kohtuutonta odottaa, että se pesijä saapuisi meille tikkaita olkapäillä kantaen. Tästäkin selvitään, sanokaa minun sanoneen. Ei ikkunanpesu ole tärkeintä elämässä, ei lähimainkaan. Ei, vaikka tämä koko tapahtumasarja pistikin välillä jo vähän kiukuttamaan.

Jokin muu toimii kuitenkin. Piti kirjoittaa vähän muustakin kuin ikkunanpesusta. Esimerkiksi siitä, että tällä alueella on hyvin tavallista, että puutarhurifirmat hoitavat puutarhat. Niin myös meillä. Meiltä puuttuu viherpeukalot, ja sen kehittämiseen tarvittava aikakin kyllä. On helpompaa niin, että joku osaavampi taho pitää puutarhan siinä kunnossa, että sitä on kiva katsella. Sama firma hoitaa lumityöt autopihasta silloin, kun lunta tulee yli kaksi tuumaa. Tavallista täällä onkin, että kun lunta tulee, sitä voi tulla kerralla vaikkapa 15 tuumaa.

Puutarhanhoitoon kuuluu, että kesäkautena nurmikko käydään leikkaamassa viikon välein. Trimmerillä siistitään reunuksia ja puhaltimilla hoidetaan suurimmat roskat pois istutusten ympäriltä. Lisäpalveluina voi varmaankin ostaa vaikka minkälaista kukkapenkkien nyppimistä, mutta me olemme sopineet lähinnä kevään ja syksyn ylimääräisistä urakoista. Silloin puutarha hoidetaan kuntoon vastaanottamaan uusi vuodenaika. Lapsikatraamme on varsin ihastunut puutarhurifirman työntekijöihin, ja tuijottavatkin ahkerasti ikkunoista, kun he työskentelevät. Minä taas yritän olla tuijottamatta. Ja kuvaamatta - tämä kerta tehköön poikkeuksen.

Tässä maassa on tavallista käyttää monenlaisia kodinhoitoon liittyviä palveluita. Se, mitä meillä ei kuitenkaan ole tullut käytetyksi, on tavallinen siivouspalvelu. Olen kyllä aiemmin Suomessa käyttänyt jonkin aikaa siivouspalveluita, mutta täällä ollessa olen todennut, ettei siivoaminen kuitenkaan vie ajastani kovin suurta osaa, kun olen täysipäiväisenä kotiäitinä. Ja kun siivoan itse, teen sen palasina pitkin viikkoa, ja olen toistaiseksi pärjännyt sillä ratkaisulla aika hyvin, ja suuremmin ahdistumatta. Tilanne ja olotila voi tietysti muuttua, ja silloin voi olla aika tarkistaa tämänkin asian laita uudelleen. Mutta, olin melkein unohtaa sen, että olenhan minä jotain siivouspalvelua käyttänytkin: kokolattiamattojen puhdistukseen nimittäin. Minulla ei ole kiinnostusta hankkia mattojenpesuun tarvittavaa laitetta, joten aika paljon helpompaa on etsiä netistä taho, joka noita pesuja tekee. Ja sitten minä lasten kanssa istuin nätisti sohvalla ja katselin, kun kaksi nuorta miestä tuli ja pesi muutamat portaat, yhden aulan ja pari huonetta perin sukkelasti. Että kyllä minä varmaan toisenkin kerran otan ja tilaan ne nuoret miehet paikalle. Se nimittäin näytti olevan ihan valtavan helppoa, kun sen osaa ja on oikeat välineet.

Näin arkisesti siis näin juhannusviikonlopun päätteeksi. Juhannusta ei täällä vietetä, mutta olemme kyllä olleet hengessä mukana ja kauhistelleet täällä saakka Suomen kylmää keskikesää. Laittakaahan lämpöä tilaukseen, ollaan kohta tulossa. Jos ei ala lämpenemään, jäädään pian tänne - vaikka pesemään niitä ikkunoita. Sitäkin on vähän mukavampi tehdä, kun kesäinen aurinko lämmittää selkää. Hyvää kesän jatkoa!