Tuttuja juttuja

Useampaan kertaan on toivottu blogipostausta siitä, miten elämä täällä Yhdysvalloissa poikkeaa Suomessa elämisestä. Mutta olenpa vähän itsekäs ja käännänkin aiheen nyt vähän toisin päin - mikä meillä täällä onkaan samanlaista kuin koti-Suomessa?

Ihan aluksi on otettava huomioon, että asumme USAn koillisnurkilla, pienessä Vermontin osavaltiossa. Täällä New Englandin alueella eläminen muistuttaa varmastikin eurooppalaista elämäntapaa enemmän kuin monessa muussa osavaltiossa. Mutta miten?

Vuodenajat. Meillä on kevät, kesä, syksy ja talvi, jokainen niistä hyvin erotettavissa säätilan mukaan. Yleensä. Keväällä on vielä koleaa, mutta kaunista, ja jos saammekin Floridan suunnasta tuulahduksen, se tulee valtaisalla kevättuulella. Lämpimät kesäsäät saapuvat kyllä viimeistään toukokuussa, vaikkakin näinä viimeisenä kahtena vuonna ensinnäkin kevät on ollut myöhässä ja niitä kesäsäitäkin on saanut jo vähän malttamattomana odotella. Lämmintä säätä on kuitenkin pääsääntöisesti toukokuulta lokakuulle, mikä on - no, aika mukavaa. Syksy on täällä hurjan kaunis, olemmehan vihreiden vuorten maisemissa, joiden lehtipuut vaihtavat värityksensä syksyllä henkeäsalpaavan kauniiksi väriloistoksi. Ja sitten saamme talven, jonka pitäisi kai kestää pari-kolme kuukautta. Viime talvi kestikin sitten melkein puoli vuotta. Vieläkin palelee, kun muistelen niitä hyytävän kylmiä viimoja ja lumituiskuja, joita Kanadan päälle jämähtänyt kylmän ilmamassan keskus meillekin saakka heitteli. Lunta saatiin monta kertaa, ja juuri kun luulimme, että nyt tämä riittää, tuli vielä yksi myrsky, joka piiskasi Vermontia yli puolen metrin lumikerroksilla. Onneksi on nyt muisto vain. 

Tässä kuvassa ei olla kyllä vuorilla päinkään.
Tämä on syyskuva pikkukaupunkimme keskustasta.

Pyörätiet ja jalkakäytävät. Niitä on, ja niillä kulkee ihmisiä, oikeasti kuntoilumielessä. Täällä näkee joka kerta ulkoilessaan muitakin liikkujia, kunhan vain keli on edes vähintään kohtuullinen. Myönnettäköön, että keskellä talvea sai kyllä käydä hytisemässä ulkosalla ihan yksinään ja tunsi itsensä kyllä jotenkin aika - suomalaiseksi. Mutta tällä seudulla siis on aivan kelvollisia reittejä sekä juoksemiseen että pyöräilyyn, vaikkakin reitti saattaa yhtäkkiä loppua vähän kuin kesken. Joskus on pitänyt kääntyä lenkillä takaisin, kun yhtäkkiä huomaa, ettei kevyen liikenteen väylä enää jatkukaan. 

Ruoka. Uskallan väittää jopa näin. Sillä täältä on mahdollista ostaa vaikka minkälaista ruokaa ja ainesta, eli ruoanlaitto suomalaiseen tyyliin kyllä onnistuu, niin halutessa siis. Vaikka suurinpiirtein kaiken voi ostaa valmiina tai puolivalmiina, voi kaiken myös tehdä alusta alkaen itse. 

Kahvi. Hämmästyttävän usein kysytään, onko normaali kahvi täällä kelvollista juotavaksi! Makuasiat ovat tietysti makuasioita, mutta mielestäni täältä saa kaupasta myös vallan hyvää kahvia, kun valitsee tarpeeksi tummapaahtoista. Toki kahvilaketjuista saa tänä päivänä mitä vain. Olen alkanut pohtia, maistuuko Suomessa tyypillisesti keitettävä vaaleapaahtoisempi kahvi minulle enää. Se selviää kyllä pian, kun käväisemme Suomessa lomailemassa.

Vesijohtovesi. Hanasta tulevaa vettä voi varsin hyvin juoda. Ei ehkä suoraan hanasta niin täydellisen makuista, mutta kun sen kierrättää suodattimen läpi, se on hyvää. Ei mitään valittamista.

Kotipiha. Pihassa kasvaa koivuja, ja nurmikko täyttyy alkukesällä voikukista. Linnut sirkuttavat ja vastaleikatun nurmikon tuoksu on aivan samanlainen kuin lapsuusmuistoissa. Ja se, että lapset voivat vapaasti juoksennella omassa pihassa leikkimässä, se on ehkäpä kaikkein samanlaisinta, ja sitä osaan arvostaa joka päivä. Ja vaikka päivä olisi kuinka kiireinen ja lapset kärttyisiä, minulle riittää, kun katselen hetken aikaa ulos. Luonnon läheisyys tuo kummaa voimaa.

Tuttuja nämäkin. Lenkkipolun varrelta.

Ja niin, meilläkin sataa. Tänään on ollut yksi sellainen päivä, joskin aivan virkistävä poikkeus lämpimiin, jopa kuumiin päiviin. Eikä tänäänkään kylmä ollut, vaan lämpötila kävi parinkymmenen celsiusasteen tietämissä, ja sade tuntui vain lämpöiseltä sellaiselta. Ja kyllä, meillä on kokonaisuuden huomioonottaen ollut aivan mukava kesäsää koko touko-kesäkuun ajan. Joten en minä kyllä valita, jos välillä sataakin.

Jos sydämensä johonkin paikkaan jää, niin tänne se nyt yrittää tarrautua. Vaikka väliaikaista kaikki on vaan, niin jos maailmasta jokin paikka pitäisi valita, jonne elämänsä asettaisi, niin ei tämä ollenkaan hullumpi valinta olisi. Mutta aika aikaansa kutakin, sanoo komennuslaisen vaimo - ja tarrautuu, ehkä juuri siksi, juuri tähän hetkeen. (Ja tarpeeksi kliseitä, tuli jo, tiedetään.)