Kolikkopelejä ja muuta pientä ihmeteltävää

Onko sulla muuten parkkirahaa? No joo, ei ole. Kun käy Suomenmaassa kerran vuodessa, ei tule kuljeteltua joutilaita euromääräisiä lantteja kukkaronsa pohjalla. On niitä saattanut vuosi sitten jäädäkin, mutta olisihan se mahdoton sattuma, jos niitä nyt yhtäkkiä olisi tälläkin reissulla mukana. Varsinkaan, kun tässä maassa hyväksytään (onneksi) suunnilleen joka paikassa korttimaksu. Niinhän sitä luulisi. Kunnes huomaat penkovasi sukulaisilta lainatusta autosta salaista kolikkokätköä. Ja simsalabim, kahden euron kolikko pelastaa parkkeerausongelmamme. Se kaksi euroa, se jopa riittää siihen pikaiseen piipahdukseen suurehkon suomalaisen kaupungin keskustassa. Joo, olisihan niitä kaiketi kännykkäsovelluksiakin jo, mutta ei niitä tällainen satunnainen kävijä jaksa vielä vaivautua hankkimaan, tokkopa kannattaisikaan.

Minäpä haen ostoskärryt. Mutta nehän pirulaiset, ne ovat kiinni toisissaan. Ja taas minä tarvitsen sitä kolikkorahaa, juuri kun ajattelin, että kortillahan tässä maassa pärjää. Pari kertaa pitää nykäistä kärryä, että ymmärtää, mistä kiikastaa. Kummallisen pienissä asioissa sitä huomaakin eroja nykyisen ja entisen asuinmaan välillä. Koskaan en pitänyt mitenkään miettimisen arvoisena sitä asiaa, että ostoskärryjä varten tarvitaan kolikko. Ja nyt minä pysähdyn sitä jopa ihmettelemään. Ymmärsin sentään kassalla, että ostokset kuuluu pakata itse. Pelkäsin jo vähän, että sen taidon olin jo melkein unohtanut. Sen, miten maksusta suoriudutaan nopeasti ja siirrytään viipymättä eteenpäin keräilemään ostoksia kasseihin. Tai oikeastaan aletaan keräillä jo ennen maksua, ja sitten palataan kiireen vilkkaa takaisin maksupäätteen ääreen.

Maksaisin yhdysvaltalaisella kortilla. Muuten hyvä, mutta eihän se käy sirukorttipäätteisiin, kun ei siinä sirua ole. Onneksi hyväksyvät sentään perinteisemmänkin tyylin, kun ojentaa korttinsa oikein myyjälle. Ja löytyy sentään suomalainenkin kortti, jolla toki pärjää. Mutta sietäisivät olla tyytyväisiä, ettemme sentään yritä maksaa shekillä. Se kun on ihan kelpo ja yleinen maksutapa Yhdysvalloissa aina vaan.

Miksi tuo puomi ei aukea? Parkkihallin ulosajoväylän poikki makaava puomi on ja pysyy kiinni, jos yrittää tunkea koneeseen parkkilipuketta, jolla ei ole maksettu. Ai niin, jollain automaatilla piti maksaa ennen ulosajoa. Ihan vähän huomaan kaipaavani sitä, että joku ottaa henkilökohtaisesti lipukkeen portilla vastaan, toteaa, ettei tämä mitään tänään maksakaan ja toivottaa hyvät päivänjatkot. Ei, täällä palaan kiltisti etsimään sen automaatin, maksan ja yritän uudella onnella. Toimiihan se. Mutta automaatti ei toivota hyvää päivänjatkoa.

Täällähän on hiljaista. Ehkä heinäkuisena arki-iltana voi tavaratalossa olla yleisestikin hiljaista, mutta nekin ihmiset, jotka hyllyjen välissä kulkevat, tuntuvat tänään jotenkin hiljaisemmilta. En ole äänekäs ihminen itsekään, ja siksi ihmettelenkin vähän, miten kiinnitän tällaiseen asiaan edes huomiota. Mutta pari vuotta puheensorinan keskellä taitaa totuttaa ihmistä siihen. Vaikka emme me todellakaan asu missään metropolissa, emmekä oikeasti tiedä tungoksista ja ruuhkista oikein mitään. Taustahälystä kuitenkin kai, vaikka en minä oikein osaa kuvailla, millaista se on - erilaista vain, vähän vilkkaampaa ja äänekkäämpää.

Mutta mikä on niin tuttua, niin tuttua? Vaikka Tampereen kaupunkikuva näyttää olevan muuttumassa aika tavalla, niin jotain ominaista siinä on. Ne ovat ne Tampereen kaksi vuodenaikaa: talvi ja katutyöt. Mutta kun käy täällä tällä tavalla harvemmin, voi kiinnostuneena seurata kaupunkikuvan muutosta. Ja minun täytyy sanoa, että kyllä minä esimerkiksi tästä pidän. Siksi siitä piti kuviakin ottaa.

P.S. Tarkkailen suomalaista elämänmenoa ehkä tietyllä virneellä, mutta ehdottomasti hyvällä tahdolla. Sillä olenhan minä suomalainen ja sellaisena pysyn, vaikka maailmallakin olen oppinut viihtymään. Mutta ehkä perspektiivi on muuttumassa hivenen? Sanoo rouva, joka nostaa nenälleen elämänsä ensimmäiset monitehosilmälasit. Joo, ja antakaa minun vain vanheta rauhassa, lupaan kyllä säilyttää virneeni edelleen...