Positiivisella mielellä!

Ensinnäkin, kiitos Soile haasteesta. Haasteista. Olen kesän aikana saanut kaksikin blogihaastetta, mutta en ole saanut aikaiseksi tarttua niihin. Niin että nyt kyllä yritän! (Ennen sitä mainitsen, että hyvä ystäväni Soile kirjoittaa mitä mainiointa urheilupainotteista blogia nimeltään Treeniä hietikolla. Kannattaa tutustua.)

Tänään pureudun haasteista toiseen: päivän positiivisiin! Minun on siis määrä löytää viitenä päivänä viisi positiivista asiaa päivästäni. Onhan niitä, se on onni se.

1. Vesisade. Tänään meillä on satanut koko päivän vettä kaatamalla tai melkein kaatamalla. Se on positiivista siksi, ettei ole vaihteeksi kuuma. Ei meillä mitään sellaisia hullunhelteisiä päiviä (kuten Suomessa) ole nyt juuri ollut, mutta onhan sitä lämpöä silti riittänyt yleensä vähintään +25 celsiuksen verran. Joten kyllä, vesisade on ollut virkistävää. Täällä ei heinäkuun aikana ole paljon satanutkaan, joten kyllä luontokin kiittää. 

2. Lasten leikit. Olen siinä toiveikkaassa uskossa, että lastemme keskinäiset leikit ovat alkaneet sujua pikku hiljaa paremmin. (Tämän toteamuksen jälkeen tulee varmaankin takapakki.) Tänään kaksi kolmevuotiastamme kehitti yhdessä huoltoasemaleikin. Toinen ajoi autoja tankkaamaan, toinen tankkasi ja sitten taas toinen ajoi autot pois parkkiin siistiin riviin. Eihän sitä leikkiä voinut siivota vielä illallakaan pois, oli se niin hieno! 

3. Se onnistui, sittenkin. Lounas. Vaikka melkein käräytin kanaleikkeet uunissa ja sain riisin kuivahtamaan kattilan pohjalle. Mutta sain molemmat pelastettua, ja niistä tuli aivan kelpo lounas. Yksi meidän suosikeistamme, joten luulisin omaavani kokemusta sen valmistamiseen. Aina ei kuitenkaan tiedä, montako kertaa lounaan valmistaminen kesketyy, ja se saattaa vaikuttaa lopputulokseen. (Olen muuten suunnitellut blogipostaussarjaa aiheesta 'sekametelisoppa' - siitä, kuinka lapsiperheessä ruoanvalmistus on aika sekaista hommaa, ja meteli ainakin on taattu. Siitä saattaa tulla hieman hupimielinen.)

4. Tämä on ehdottomasti yksi parhaista. Sujuva arki. Suunnilleen viikko on kulunut kotiinpaluusta, ja kaikki alkaa olla taas omilla paikoillaan. Aikaerorasitukset on poisnukuttu, pyykit on pesty ja arki rullaa tuttuun tapaansa. Mieli on hyvä.

5. Hali pieneltä tyttäreltä. Kun hän tarrautuu kaulaan ja hihkuu 'äiti!', ei tarvitse muistella päivän kiukkuisia hetkiä. Ovat ne ihmeellisiä, nuo pienet ihmiset.

Tässäpä näitä. En heitä haastetta nyt eteenpäin, sillä en nyt yhtäkkiä saa päähäni, kuka tuntemistani bloggaajista ei olisi näitä haasteita jo läpi käynyt. Joten jatkan sateen ropinan kuuntelemista. So relaxing.