Pieni Suomi, mielessäni

'Pieni!', huudahti 3-vuotias poikamme, kun näki suomalaisen litranvetoisen maitopurkin. Pojan muistikuvat Suomesta ovat toistaiseksi aika hatarat, hän kun oli ihan hiukkasen yli vuoden ikäinen, kun muutimme Yhdysvaltoihin. Mutta hämmästyttävän paljon on omakin silmä jo ehtinyt tottua amerikkalaisiin pakkauskokoihin, sillä suomalaiset ne ovat ne, jotka hämmästystä herättävät. 

Olemme käyneet nyt parin viime viikon aikana muutamaan kertaan suomalaisessa ruokakaupassa, ihmettelemässä. Olo on nimittäin vähän kuin turistilla, välillä pitää suorastaan pysähtyä tutkailemaan hyllyjen sisältöä. Vuoden aikana tuotteiden kirjo muuttuu näköjään yllättävän paljon, ja uutuuksiin kiinnittää tällä tavoin aivan eri tavalla huomiota. Niinpä me sitten olemme turisteilleet ruokakaupoissa ja hihitelleet pikkuisille rasioille ja purnukoille. En viitsi edes ajatella, kuinka moni kanssakulkija on ihmetellyt meidän hämmästeleviä kommenttejamme. Kun kuitenkin näytämme ja kuulostamme aivan paikallisilta.

Eilen huomasin katselevani marketin parkkipaikalla autoja ja miettiväni mielessäni, kuinka ne ovat aika pieniä. Ja sitten herättelin itseni siihen, että eivät ne yhtään sen pienempiä ole kuin aiemminkaan. Meidän osavaltiossamme näkee kyllä monenkokoisia autoja, mutta yleiskuva lienee kuitenkin suurempien autojen täyttämä. Parkkiruutukin vaikutti jotenkin ahtaalta, vaikka tietääkseni ikääntymiseni ei vielä ole aiheuttanut ratkaisevaa negatiivista muutosta ajotaitoihini. (Ovatko ne nyt koskaan niin hyvät olleetkaan, siihenhän ei tässä otetakaan kantaa.)

Pienessä kun pysytään, niin pieni on kyllä garderoobinikin. Ei se ole suuren suuri kotonakaan (koska minä en omista yhtään 'mutkuniitävoikäyttäämökillä' -vaatekappaleita, tietäkää se), mutta näillä Suomen-lomilla pyritään pärjäämään huomattavan pienellä vaatemäärällä. Kaiken on sovittava edes suhteellisen hyvin yhteen ja oltava helposti pestäviä sekä materiaalien että värien suhteen. Että kyllä minä olen ollut hyvin tunnistettavissa näillä seuduilla viime aikoina, sillä olen käyttänyt koko ajan melkein samoja vaatteita. Ja kaikeksi onneksi meillä on koko ajan ollut käytettävissämme vaatteidenpesumahdollisuus. Ja olen minä niitä vaatteita tunkenutkin sinne pieneen (toki suomalaisittain aivan normaalikokoiseen) pesukoneeseen aivan alvariinsa, siltä ainakin tuntuu.

Loma alkaa pikku hiljaa lähestyä loppuaan. Pienestä Suomesta matka jatkuu jälleen kohti suurta maailmaa. Siellä meitä kuitenkin odottaa pieni osavaltio, jonka viihtyisään kainaloon on hyvä palata. Ja vaikka pieni Suomi on tarjonnut meille taas monta kivaa, kesäistä kokemusta, on kotiin palaaminen aina kiva hetki. Taas pikkuisen rikkaampina elämysten suhteen on mukava aloittaa jälleen arki kotoisissa ympyröissä. Sillä valehtelisin, jos väittäisin, etten siellä viihtyisi. Niissä ympyröissä annan mieleni kuitenkin useita kertoja palata pikkuisen Suomen maisemapaloihin. Ja pienet asiat, nehän tekevät onnelliseksi.