Vähän erikoisempaa nähtävää

Kevyen turistipläjäyksen aika! Tämä pikkuinen Vermontin osavaltio, johon ulkosuomalaisina olemme majamme asettaneet, on Yhdysvaltojen osavaltioista asukasluvultaan toiseksi ja pinta-alaltaan seitsemänneksi pienin. Täältä kuitenkin löytyy yhtä sun toista mukavaa. Ja herkullista. (Ei, en aio tänään puhua jäätelöstä. En ainakaan kovin paljon.) Mutta, asiani oli siis se, että täältä löytyy vähän jotain kummallistakin - joista tänään muutaman rivin voisin tarinoida.

Mennään Burlingtoniin, Vermontin suurimpaan kaupunkiin (no, ainoaan mainittavan kokoiseen, voisi joku sanoa). Etsitään väylä nimeltä Interstate I-189. Siinä ei luulisi olevan mitään kovin ihmeellistä, mutta arvaatteko, miten tämä kuva siihen liittyy?

No, en moiti, vaikkei aukene. Tuo väylä oli määrä joskus kauan, kauan sitten rakentaa kulkemaan lähemmäksi Burlingtonin ydintä, mutta sitä pätkää ei koskaan rakennettu. Ja miten tämä ruostuneiden arkistokaappien muodostama torni siihenkään liittyy? Siten, että suunnitelma kohtasi valtavasti vastustusta, ja tuo arkistopömpeli kuvaa niitä tuhlattuja papereita, valituksia ja kiistoja, joita prosessi sai aikaan. Laatikoita on päällekkäin kuulemma yhteensä 38. Niiden väitetään kuvaavan niitä 38 vuotta, joina tuota asiaa vatvottiin. Että vähän tämmöinen erikoinen nähtävyys tämä. Voihan se jotakuta viehättääkin. On kaiketi maailman korkein arkistokaappitorni.

Mutta, onpa Vermontilla oma hirviönsäkin! Vermontin ja New Yorkin osavaltion rajamaisemissa sijaitsee pitkulainen Lake Champlain eli Champlainjärvi. Järvessä sanotaan elelevän suurikokoisen, pitkänomaisen matelijan, jolla on samanmuotoinen pää kuin hevosella. Hirviö on nimetty, tietenkin, Champiksi (tai Champyksi). Sanotaan, että siitä olisi tehty n. 300 silminnäkijähavaintoa. Hauskinta tässä jutussa on kuitenkin se, että vuonna 1983 järvihirviö Champ on julistettu rauhoitetuksi lajiksi, vaikka sitä ei ole tutkimuksissa löydettykään. Näin vain Ameriikassa :)

 

 

Ei, ei sitä kannata tuosta kuvasta etsiä. En minä kuulu nimittäin noihin 300 silminnäkijään, minä olen vain kuvannut kaunista järveä! Mutta ensi kesänä, sitten me lähdemme taas ihastelemaan kesäistä järvimaisemaa ja ehkäpä me sitten... never say never.

 

Jäätelö? No, on se hyvää. Kyllä nuo tämän kulmakunnan kundit Ben ja Jerry ovat osanneet hommansa, ei käy kieltäminen. Minä taisin viimeksi maistaa Cheesecake Brownieta. Vai oliko se Chunky Monkey vai Strawberry Cheesecake vai Half-Baked vai Milk & Cookies? Who cares. Ei ole nimittäin vielä huonoja makuja löytynyt.

 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.