Let's have a party!

'Sitten kun minulla on seuraavan kerran syntymäpäivä, niin sitä vietetään siellä keilapaikassa', totesi tyttäreni, kun lähdimme kotimatkalle luokkakaverinsa viisivuotispäiviltä keilahallilta. Tämä oli hänen toinen lauseensa ovesta ulos astumisen jälkeen, ensimmäinen oli ihastunut huudahdus: 'Olipas siellä kivaa!' Vanhempikin jäi jotenkin hyrisemään näiden kommenttien jälkeen, sillä mikäpä olisi mukavampaa kuultavaa kuin se, että lapsella on ollut kivaa. Olemme yrittäneet aina järjestää niin, että lapsemme pääsisi mukaan jokaisille syntymäpäiville, joille hän on kutsun saanut. Ja ennen kaikkea, on suuri asia, niin pienelle tytölle kuin vanhemmilleenkin, että juhlakutsuja on viimeisen vuoden aikana tullut useita. 

Tarvinneeko edes mainita, että tyttäreni rakastui viime viikonloppuna keilaamiseen. Minä ehdin hetken epäillä, ettei hän pikkuruisena tyttönä jaksa edes nostaa keilapalloa, mutta niin vain hän tempautui mukaan peliin kavereidensa kanssa ja odotti malttamattomana, mutta siitä huolimatta ymmärtäväisenä omaan vuoroaan. Ja kun on pienen ja ujonpuoleisen tytön äiti, merkitsee aina uskomattoman paljon sekin, kun näkee lapsensa tekevän jotain aivan itse. Vaikka sitten ottavan sen valtavan keilapallon käteensä ja vierittävän sen radalle.

Kaikki ne syntymäpäivät, joille olemme kutsuja saaneet, ovat jääneet mieleen. Syksyn ensimmäiset syyskuun lopun hellepäivänä, puutarhassa, jossa oli pakko etsiä jatkuvasti varjopaikkaa. Ja istua nurmikolla, kun tuolit eivät riittäneet valtaisalle väkimäärälle. Ihastella lasten pitkää jonoa, kun kaikki odottivat vuoroaan pinjatan halkaisemiseksi. Marraskuussa vietetyt juhlat, jolloin pääsimme viehättävään pieneen kotiin keskustan tuntumassa, jossa lapset leikkivät aarteenetsintää ja vaihtoivat kirjoja book swapin muodossa. Keskitalvella vietetyt juhlat koulun liikuntasalissa, johon pääsimme mukaan koko perheenä. 

Seuraavat juhlat ovat jo pääsiäisviikonloppuna, silloin pääsemme taidekoululle, jossa lapsille on ohjelmanumerona jokin ohjattu askartelu. Meille koulu on tuttu jo melkein kahden vuoden ajalta, mutta koskaan emme ole olleet siellä juhlimassa syntymäpäiviä. Voitte uskoa, että tyttäremme on jälleen intoa piukassa, kun pääsemme juhlimaan. Taidan kuulla jo korvissani 'Could I have more pizza, Mom?'

Mutta sen lisäksi, että vanhempi nauttii siitä, että näkee lapsensa nauttivan, on näissä syntymäpäiväjuhlissa myös toinen, erityisesti näin ulkosuomalaiselle tärkeä aspekti. Se on vanhemman mahdollisuus tavata toisia vanhempia ja tutustua esikoisen luokkakavereiden perheenjäseniin. Olen aika monta keskustelua rikkaampi sen ansiosta, että olemme päässeet mukaan moniin juhliin, ja muihinkin tapaamisiin. Olen tutustunut moniin ihmisiin, joilla on aivan erilainen tausta kuin itselläni. Ja se jos mikä, avartaa maailmankuvaa. Ja minä vieläpä pidän sen avartamisesta - sillä samalla voi oppia myös paljon itsestään. Eikä se ole ollenkaan huonompi juttu.