tiistai 10. maaliskuuta 2015

Tahdon tahdon tahdon!

Tahtomisesta on kyse.

Sitä on joka päivä pullollaan, se nostattaa tunteita ja saa leikki-ikäisen heittäytymään. Sille kuraiselle eteisen lattialle, tietenkin. Sillä koetellaan kanssaihmisten hermoja olan takaa, sillä yritetään kääntää päitä, ja ennen kaikkea, sillä koetellaan vanhemman turnauskestävyyttä. Joka ainoa aamu, päivä ja ilta. 

Ei halua vihreää paitaa. Ei halua raidallisia leggingsejä, ei halua valkoisia sukkia. Ei halua apua, vaan haluaa itse poimia vaatteet kaapista. Ei yllä joka hyllylle, mutta haluaa itse. Sillä haluaa punaisen paidan, pinkit housut ja mustat sukat. Tästä päivästä hamaan tulevaisuuteen. Siltä ainakin vaikuttaa.

Ei halua hämähäkkipipoa, ei halua vihreää pipoa. Äiti ei ole näköjään vieläkään oppinut, että jos pojalla on päällään vihreä-harmaa toppatakki ja äiti haluaa siihen yhdistettävän vihreä-harmaan pipon, kannattaa tarjota kaikki muut mahdolliset pipot, jotka poika yksi kerrallaan torjuu. Minkä jälkeen hän saattaa valita vapaaehtoisesti vihreä-harmaan, kaikessa hiljaisuudessa. Jos taas antaa pojan itse valita pipon, ohjailematta häntä päätöksessään mihinkään suuntaan, hän todennäköisesti valitsee puna-sinisen pipon. Tai jotain muuta. Tuskin kuitenkaan sitä, minkä äiti toivoo hänen valitsevan. Tutkimattomat ovat tahtoikäisen ajatukset. Ainakin äidiltä puuttuu algoritmi ongelman ratkaisemiseksi.


Haluaa mennä ensin. Sisälle. Ulos. Autoon. Autosta ulos. Portaissa. Käsienpesulle. Hammaspesulle. Yläkertaan. Alakertaan. Huoneeseen. Ruokapöytään. Sohvalle. Uskotteko, että aina on kiire. Aivan Hirveä Kiire, joka paikkaan. - Ei mitään kiirettä, otetaan nyt rauhallisesti, sanoo äiti. Äiti ei sano! Äiti ei sano noin! - Tyttöseni, äiti sanoo juuri niin kuin äiti haluaa sanoa. - Äiti ei sano! Ja joku polkee jalkaa. Se pienempi kuitenkin. Äiti laskee sataan, sadannen kerran, kai.

Mutta minäkin tahdon, haluan, pyydän ja toivon. Että se, mitä minulle eräs toinen kaksosäiti joskus sanoi, olisi totta. As soon as they turn four, it'll be easier. No niin, katsotaanpa kuinka käy. Loppusuoralla ollaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti