Kauppojen leivonnaisvalikoima on käsittämätön. Makeaa, makeaa ja vielä kerran makeaa, kaikissa väreissä. En tiedä, naurattaako minua jotenkin helposti, mutta en vaan voi kulkea hymähtämättä lähikaupan hyllyn ohitse, jonka yllä on teksti 'a little bit of morning magic'. Ja hyllyt notkuvat donitsien ja muffinssien painosta, tosin jokunen bagelikin saattaa olla joukkoon eksynyt. Vaikka voihan bagelinkin maustaa mustikoilla, kanelilla, hunajalla, mitä nyt ikinä keksii. Saadakseen siitä makean, jos se ei suolaisena kelpaa.
Suklaahyllyä ei tarvitse paljon edes vilkaista. Se notkuu paikallista suklaata, jonka makuun en pääse. Suklaa jää kiinni kitalakeen ja jättää oudon sivumaun suomalaiseen suuhun. Löytyy sveitsiläistä ja belgialaistakin, herkkujahan ne, mutta taas: makeita, makeita. Voihan niitä palan syödä silloin tällöin. Mikä lienee tarkoituskin...
No, reippaampi leipuri ottaisi nyt pullasudin kauniiseen käteensä ja tekaisisi kunnon korvapuustit päiväkahvin kaveriksi. Löytyy täältä jotain kanelipullan näköistäkin leivonnaista kyllä, mutta ne on yleensä kuorrutettu jollain sokerisella möhnällä (no, tietenkin). Kukahan tekisi minulle sellaisen supisuomalaisen kääretortun? Jostain syystä haikailen nyt kuohkean kääretortun perään, jonka väliin sipaistaisiin sopivasti mansikka- tai vadelmahilloa. Ei missään nimessä kermaa eikä mitään muutakaan ylimääräistä, älkää edes puhuko minulle sellaisesta. No, ehkä meillä syödään viikonloppuna kääretorttua. Kukapa tietää.
On täällä jotain, mistä ei muuten kannata missään nimessä luopua. Se on paikallinen ylpeys Ben & Jerry's. Ei tarvitse edes olla suuri jäätelönystävä, mutta sellaiseksi täällä kyllä väistämättä tulee. Ulkomaankomennuksen missioksi voisi ottaa vaikka sen, että maistaisi mahdollisimman montaa eri makua. Ei hassumpi homma. Aloitettu on. Ja tätä saa vaikka vähän kadehtiakin: maksaa se ehkä kolmanneksen siitä, mitä Suomessa. Tästä on siis otettava kaikki ilo irti!
