Jäätä ja pakkaskelejä. Ennen joulua saimme kokea elämämme oudoimmat jääsateet. Ennuste oli luvannut lunta, ja ihmetys olikin suuri, kun taivaalta alkoi ropista silkkaa vettä. No, ei sekään nyt niin ihmeellistä olisi, mutta kun lämpötila oli celsiuksissa koko ajan selvästi miinuksen puolella. Sateet kestivät yli vuorokauden, ja lukema oli todellakin melkein koko ajan n. -7 C. Harvemmin on tullut hypättyä niin monta kertaa lämpömittarin äärestä ikkunaan ja päinvastoin. Jäätä satoi vielä lisää lähempänä joulua, ja niinpä meillä jouluna näyttikin tältä:
Kaunista oli kyllä, mutta aika epäkäytännöllistä. Ulkoilla ei oikein voinut, eihän siellä pystyssä olisi pysynyt. Lunta meillä oli ollut jo jonkin verran, ja sen päälle liimautui nyt painava jääkerros. Kinokset kiilsivät kuin crème brûléen pinta. Teki mieli kokeilla, lohkeaisiko se samalla tavalla - ei lohjennut. Minä esimerkiksi pystyin kävelemään tuon jääpanssarin päällä jättämättä siihen jälkeäkään. Koko maisema ikään kuin jähmettyi paikoilleen. Ainoa kulkupeli (no, nelivedon lisäksi), jota käytimme, oli pulkka! No, luistimia olisi voinut kyllä kokeilla, ja jotkut naapurustossa kokeilivatkin, omilla pihoillaan siis. Hauskalta näytti! Pakkaskelit jatkuivat useamman viikon ajan, joten lopulta meni monta viikkoa, ennen kuin plussakeli viimein tuli ja armahti. Olimme kyllä jo lopen kyllästyneitä siihen, että joka paikassa oli jäätävän liukasta!
Lunta. Voi taivas sentään. Saahan sitä talvella sataa, onhan se kaunistakin. Mutta tarviiko sitäkin tulla vähän väliä, ja välillä sitten vielä jopa parikymmentä senttiä kerralla! Nk. Snowmageddon taisi tuoda meille melkein yhtä paljon lunta kuin sitä edeltänyt lumimyrsky, mutta tämä ao. kuva on tunnelmapala tuosta nimeltä mainitusta:
Ei se sisään tullut, ei. Pidettiin kuitenkin ovet kiinni :)
Mutta, on lumesta ehdottomasti ollut lapsille iloa tänä talvena! Harmillisesti tähän talveen on osunut paljon niitä päiviä, kun on ollut yksinkertaisesti aivan liian kylmää pienille - pakkasen päälle hyytävä viima, joka on muuntanut pakkaslukemat jopa -30 celsiuksen nurkille. Silloin siedettävämpinä päivinä on kuitenkin poimittu riittämiin lumeen juuttuneita taaperoita hangesta, samoin taaperokärryjä, joita meidän 2,5-vuotias poikamme on sinnikkäästi ulkona työntänyt, kelillä kuin kelillä. Eikä saa auttaa, eiväthän ne nuo taaperot sitä suvaitse. Ja on laskettu mäkeä ja kaivettu lumilinnoja ja tehty lumitöitä yhdessä. On se noille pikkuisille hienoa, vaikka äiti onkin jo totaalisen kyllästynyt koko talveen.
Kauneutta. Vaikka talvi on ollut ankara ja tuntunut loputtomalta (sillä se alkoi jo marraskuussa), on pakko kehaista komeilla maisemilla. Tässä tämän hyytävän kylmyyden kaunis puoli:
Tätä katselen kuitenkin mielelläni, varsinkin näin lämpimältä kotisohvalta. Kuvaa ottaessa sormet olivat jäässä ja viima kävi luihin ja ytimiin, mutta ehkäpä se kannatti näin kauniin kuvan vuoksi. Taustalla siintää asuntoalue, jolla meidänkin asumuksemme sijaitsee, ja aurinko laskee juuri vuorten taakse. I just love this. Ei tarvi muuta sanoa.
Olen puhunut. Nyt en aio enää puhua sen enempää tämän talven säästä, sillä ei se sää ainakaan puhumalla näytä lämpenevän. Voihan polaaripyörre, minkä teit.
P.S. Kerta kiellon päälle. Meillä satoi tänään taas - lunta.
