Just a Sunday afternoon

We have beer, soda, fruit juices, white wine, red wine... what could I bring to you? Soljuu vähän korvienkin ohitse, mutta nappaan pitkästä listasta lasillisen valkoviiniä, kiitos. Meidät on kutsuttu sunnuntai-iltapäivän visiitille vanhemman pariskunnan luo, ja vähän hämmästellen ja ympärillemme pälyillen astumme suuren uusenglantilaisen talon eteisestä peremmälle.

Muista nimet, muista, muista, suomalainen. Vieläkin onnistun välillä kuuntelemaan ihmisten nimiä huonosti, vaikka tässä nimiä runsaasti puheessa viljelevässä kulttuurissa olen jo parisen vuotta elänyt. Mutta kyllä minä tällä kertaa muistan nimet, vaikka olemmekin ensi kertaa tässä talossa käymässä, enkä ole jututtanut rouvaa koskaan aiemmin. 

Kukkakimppu rouvalle, hyvä valinta. Ei oikein muuta olisi osannut viedäkään, ja jotain edes jonkin verran näyttävää haluan ojentaa. Amerikkalainen tyyli on myös kukkakimpuissa runsas ja väreiltään loistelias, ja näkyy olevan aivan nappivalinta tähän talouteen, jossa kukkia näkyy olevan siellä täällä. Hyvähyvä.

Kukkia siis on, mutta aika paljon kaikkea muutakin. Amerikkalainen sisustustyyli on pohjoiseurooppalaista runsaampi, koristeellisempi ja värikkäämpi. Huomaan taas ajattelevani, että oma pelkistetty tyylimme olisi taatusti monen paikallisen mielestä vähintäänkin tylsä. Meidän taloudessamme väriläiskät muodostuvat lähinnä lasten leluista (joita nyt joka tapauksessa on aina vähän siellä sun täällä näkyvillä, ja varsin usein siellä ja täällä).

Meidät johdatellaan keittiön kautta lähes kauttaaltaan lasitettuun aurinkohuoneeseen, josta avautuu näkymä takapihalle. Niin, kyllä minäkin tällaisen näkymän ottaisin. Suojaisa piha, jonka takana siintää aina siisti golfnurmi. Ja sen suojaisan pihan keskellä pitkulainen uima-allas. Sanoinko jo, että voisinhan minä tämän näkymän kelpuuttaa. Nii-in.

I'm fine with this, thank you. (Ei kiitos, ei enää täydennystä tähän viinilasiin, jota en ehdi tyhjentää kuin muutaman kulauksen verran, kun se on jo taas täytetty). Oikein onnistunut valkoviinivalinta kyllä, mutta varhainen sunnuntai-iltapäivä, kylässä vieraassa paikassa ja kolme lasta kotona odottamassa vanhempia iltatoimille - ei enää valkoviiniä, kiitos. Vaikka hyvää onkin. Kuten myös tuo tuorejuustovaahterasiirappiomena-sekoitus, jota keksien päällä tarjoillaan. Ja muut snackit ja hedelmät sun muut. Ja muistan kehua emäntää. Hyvähyvä. 

Oikeasti on aivan miellyttävää. On aivan mielenkiintoista kuunnella, kuinka tuo vanhempi pariskunta kertoo asuneensa nuorempina Manhattanilla. Mitkä ovat heidän suosikkiravintoloitaan New Yorkissa. Kuinka elämä on tuonut heitä pohjoisemmaksi, ja kuinka Vermontissa on hyvä asua, vaikka verotus ei suosiollisin olekaan. Kuinka veri kuitenkin tuntuu vetävän etelämmäksi ja talviasunto on etsinnässä. Kun löytyisi se täydellinen paikka, riittävän rauhallinen ja kaunis, kuitenkin eläväinen. Mielenkiintoisia ajatuksia.

Oma elämäntilanteemme on aika toisenlainen. Mutta mikseipä sitä toisinaan voisi viettää sunnuntai-iltapäivää näinkin - aikuisten ihmisten kesken, niin, että saa sanottua kokonaisia lauseitakin välillä, ilman että joku keskeyttää. Kuunneltuakin niitä kokonaisia lauseita, ilman että joku keskeyttää.

Thank you so much, but we need to go now. Takaisin lämpimään loppukesän iltaan ja omaan elämään. Joka on sitä parasta, in any case.