Muista ostaa purjoa!

Minä tunnustan, että jos jossain viitataan nopeisiin arkiruokiin, kiinnittää se melko suurella varmuudella tämän itsensä kiireiseksi tuntevan ainakin kuvittelevan perheenäidin huomion. Luvatkaa minulle vartissa valmistuvia koko perheelle maistuvia, vieläpä toivon mukaan ravinteikkaita aterioita, ja minä olen aivan myyty! (Eihän sitä kenenkään tarvitse tietää, että tällä ikuisella kiireisyyspuheella voi peitellä paljon myös omaa laiskuuttaan... eiku. No, okei.)

No, meillä on joka tapauksessa käytössä niitä nopeita, tai ainakin helppoja arkiruokia. Yksi niistä on suosikkiruokamme kanapaistos, joka ei ehkä valmistu aivan niin nopeasti kuin useimmiten toivoisin, mutta helppo se on. Ja hyvä. Tämä ruoka on saanut meillä huomattavan monta muunnosta, sillä siitä tulee mieheni kokkaamana erilaista kuin minun tekemänäni, ja lisäksi sen makuun vaikuttaa paljon myös se, mitä kaapista sattuu löytymään (sekä se, mitä kokki muistaa sekaan laittaa).

Tarvitaan siis kanaa. Se voi olla suikaleita tai leikkeitä tai vaikka valmiiksi grillatusta kanasta revittyjä palasia (itse preferoin viimeisintä vaihtoehtoa). Ja näinhän se sitten käy:

Kananpalat uunivuokaan. Kasviksia lisäksi, esimerkiksi paprika ja sipuli toimivat aina mainiosti. Yksi olennainen osa on omasta mielestäni purjo, mutta siinä on se haaste, että minä en muista ostaa sitä. Sitten kun muistan, en tule käyttäneeksi sitä kerralla (nekin ovat täällä suurempia, muuten) ja pilkon se lopun pakastimeen valmiiksi annospaloiksi. Ja sitten kun mietin siellä kaupassa, pitikö sitä purjoa ostaa, niin arvaatkaapa, muistanko minä, onko sitä siellä pakastimessa. No, en varmasti. Joten ostan todennäköisesti uuden ja pilkon sitä taas annospaloiksi sinne pakastimeen. No, tästäkin huolimatta meillä on pakastimessa kuitenkin vähän muutakin kuin purjoa.

Kasvisten pilkkominen on oma lukunsa. Kun nimittäin otat veitsen ja keskityt siihen pilkkomiseen, on varmasti sillä hetkellä yhdellä / kahdella / kolmella lapsella asiaa sinulle. Joten kun olet piilottanut veitsen hetkeksi hyvin kauas pöydän reunasta ja olet käynyt antamassa lapselle juotavaa / erottelemassa riitapukareita / selvittelemässä, mistä tuokin outo ääni taas kuuluu, voit palata pilkkomaan kasviksia. Sen jälkeen voit heitellä ne kananpalojen sekaan. Jos käytän maustamatonta kanaa, heittelen päälle ainakin mustapippuria, hieman suolaa ja luultavasti paprika- ja sipulijauhetta. Todennäköisesti unohdan jotain.

Uunikin kannattaa laittaa päälle, sillä kun yrität saada siedettävässä ajassa lapsille ruokaa pöytään, ei kannata tuhlata aikaa siihen, että odottelet uunin lämpenemistä (äitimilloinruokaonvalmistaäitimilloinruokaonvalmista). Minä olen jo vihdoin löytänyt uunini kanssa yhteisen sävelen fahrenheiteissa, mutta celsiuksia käyttäisin luultavasti n. 225 asteen verran.

Sitten seuraa mielestäni tärkein vaihe. Sekoita kipossa kermaa (tai ruokakermaa) ja smetanaa tai sitä vastaavaa ainesta - itse käytän täällä Ameriikassa sour creamia. En minä osaa sanoa, minkä verran niitä laitetaan, mutta kuvittele sen verran, että se seos uppoaisi sopivasti sinne vuokaan ja lähes peittäisi ne kasvikset ja kananpalat. Mutta - mausta seos ensin. Itse käytän usein pippureita, valkosipulijauhetta ja suosikkimaustettani sipulijauhetta, mutta yksi mauste on muita tärkeämpi: sitruunapippuri. Sitä ei sovi unohtaa, sillä tässä ruoassa se on yksi jujuista. Sitruunapippurista johtuen en lisää seokseen yhtään suolaa. Curryakin voi lisätä, jos siitä tykkää. Itselläni on siihen hieman epävarma suhde - sitä saa olla, mutta liika currymauste peittää mielestäni muita makuja. Tämä toki vain oma mielipiteeni. Mutta lisään vähän currya. Jos muistan.

Sen jälkeen voit kuorruttaa koko komeuden juustoraasteella, tai olla kuorruttamatta. Jos haluat kikkailla, työnnä komeus uuniin ja lisää juustoraaste vasta paistamisen loppuvaiheessa. Minä lisään sen heti, sillä luuletteko tosiaan, että muistaisin katsella kelloa siltä varalta, että muistaisin lisätä sen juuston kesken paistumisen. Heh. Se kiireinen kotiäiti voi unohtaa aivan hyvin senkin, että se ruoka on ylipäätään siellä uunissa. Sillä joku kuitenkin pyysi juuri juotavaa / tarvitsee apua jonkin esineen kanssa / kaipaa apulaista vessareissulle / riitelee sisaruksensa kanssa. Ja sillä aikaa, kun taas selvittelet, kuka otti kenenkin kädestä mitäkin ja kenellä mikäkin esine ensin oli, ehdit kyllä unohtaa moneen kertaan jo senkin, että se ruoka oli siellä uunissa. Jos siis muistat, anna ruoan olla uunissa noin tunnin verran, jos kanat olivat raakoja. Jos ne olivat kypsennettyjä, riittänee 15-20 min.

Mutta tässä se sitten komeilee!

Ja kyllä, siinä on se viivästyslisäkin - erotuomarina toimiminen sai todennäköisesti aikaan pari ylimääräistä uuniminuuttia, mutta makuun se ei ehtinyt vaikuttaa. Tätä syötiin suurella mielihalulla. Minä keitän sen oheen yleensä tuoksuvaa itämaista riisiä (namnamnamnam), mutta yhtä lailla se maistuu monen muunkin lisäkkeen kanssa. Ja salaattia kylkeen joka tapauksessa. 

Ja nyt seuraavat kiitokset! Ne menevät ystäväpariskunnallemme, joka on vuosia sitten tutustuttanut meidät tähän reseptiin. Resepti ei varmaankaan alunperin ollut aivan tällainen, mutta mielestäni juju piileekin siinä, että jokainen voi kokeilemalla muokkailla reseptistä itselleen maistuvimman. Tee siis miten teet - mutta älä unohda sitruunapippuria. Erityisesti valkosipulijauheen kanssa liitossa - siinä on taikaa!