Close to home

Sain sunnuntaina äitienpäivän kunniaksi Brunch Bagin, joka oli pitkälti täytetty paikallisilla tuotteilla. (Osallistuin muuten sen kokoamiseen itsekin, mistä voitte lukea täältä.) Pussukasta löytyvistä herkuista niin croissantit, sämpylät kuin briejuusto ja brownie-leivonnainen olivat aitoja vermontilaisia. Tässä osavaltiossa onkin suhteellisen helppo löytää lähiruokaa, ainakin mikäli etsii maitotuotteita. Paljon muutakin kyllä toki löytyy.

Vermont on saanut aiheesta myös tunnustuksia. Asiaa, eli lähinnä paikallisen ruoan saatavuutta sekä siihen liittyviä ohjelmia ja oheistoimintoja, tutkitaan indeksillä, joka tunnetaan nimellä Locavore Index. Tutkimus ottaa huomioon esimerkiksi Farmers Marketien määrän osavaltiossa - äkkiseltään löydetyssä listauksessa Vermontissa on reilut 60 kesäisin toimivaa tällaista nk. 'maatilatoria' (Burlingtonin sellainen avattiin taas viime viikolla - siitä juttua täällä). Muita huomioitavia seikkoja ovat esimerkiksi maatilojen suoramyynnin arvo tai julkisten koulujen yhteistyökuviot maatilojen tmv. tahojen kanssa. Ja niin, Vermont pitää kyseisessä tilastossa kärkisijaa jo neljättä vuotta peräkkäin (artikkeli vaikkapa täällä). Uusi Englanti on muutenkin hyvin edustettuna, sillä kakkossijalla on Mainen osavaltio ja kolmantena lähinaapurimme New Hampshire.

Paikallista omenasiideriä.

Mitä Vermontista sitten löytää? Vaikkapa omenatarhoja, joilta saa omenoiden lisäksi esimerkiksi apple cideria, joka on käytännössä suodattamatonta omenamehua (ja siis alkoholitonta). Olen ollut täällä jo useammissa juhlissa tai kekkereissä, ja oppinut sen, että omenasiideriä löytyy talosta kuin talosta. Hyvää se kyllä onkin, kuin vanhanaikaista itsetehtyä omenamehua.

Ostan nykyään myös paikallista maitoa, sekä monenlaisia vermontilaisia juustoja, joista maatalousvaltainen osavaltio onkin tunnettu. Tämä on ehdottomasti juustonystävän paratiisi. Vahva, pitkään kypsytetty cheddar vie kielen mennessään. Juustoissa löytyy niin kovia kuin pehmeitä, enkä huonoihin ole vielä törmännyt (terveisin, juustohiiri).

Eikä Vermontista voi toki puhua mainitsematta vaahterasiirappia. Se on osavaltion tunnusmerkki, ja Vermont onkin USAn johtava vaahterasiirapin tuottaja. Siirappi tehdään vaahteroiden mahlasta, jota valutetaan puista helmi-huhtikuun aikana, jolloin lämpötilanvaihtelut ovat sopivimmillaan. Mahla virtaa parhaimmin, kun päivälämpötila on plussalla, mutta yöllä on vielä pakkasta. Vaahterasiirappiin törmää täällä milloin missäkin, mutta tavallisin käyttötarkoitus lienee pannukakkujen päällä. Sillä maustetaan kyllä myös monenlaisia leivonnaisia, leipää ja vaikkapa makkaroita. Noin niinkuin esimerkiksi.

Paikallista leivontamateriaalia.

Vielä sananen juomapuolesta. Olut ja Vermont ovat sen verran kiintoisa yhdistelmä, että vaativat oman jutun, joka tulee ulos lähiaikoina sekin. Mutta paikallisuutta olemme alkaneet vaalia myös lauantai-iltoina, sellaisina, jolloin punaviini on paikallaan. Tämä oli oikeasti Löytö: kohtuullisen hintainen, mutta maultaan erinomainen. Ja tätä tuotetaan paikassa, johon on meiltä vain muutama kilometrin matka. Kyllä kelpaa.

Paikallista tanniinijuomaa.