Tehokas, tehokkaampi, äitienpäivä

Ylös ja ulos, se meni melkein niin. Kun kello soi vaativasti 5:15, on noustava heti, muuten ei tule mistään mitään, sen minä kyllä itsestäni tiedän. Parhaimmillani en taatusti ole sellaiseen kellonaikaan, mutta tänä sunnuntaiaamuna kutsui velvollisuus. Tai miten sitä nyt sitten kuvaisi, kun on vapaaehtoisesti lupautunut talkoisiin esikoisen koululle äitienpäivänaamuna kello kuusi. 

Olin oikeasti ihan ajoissa. Ei täällä aina niin vakavaa ole, jollei ihan sillä sanotulla kellonlyömällä paikalla ole, mutta suomalainen taitaa olla sittenkin usein melko kuuliainen. Joten koulun pihaan karautin 5:59. Onneksi helteet ovat vielä pysyneet ilonamme, joten lämmintäkin oli siihen aikaan jo melkein kahdenkymmenen celsiuisasteen verran. Autosta noustessani hetken verran jo ajattelin, että onpas kaunis, hiljainen aamuhetki. Kunnes muistin olevani aamuntorkku.

Koulun jumppasalista löysin äitien tehotiimin, joka oli valmistautumassa aamun koitokseen. Meidän oli määrä saada kokoon yhteensä 1200 Brunch Bagia, joiden kuljettaminen osoitteisiin aloitettaisiin 7.45. Noviisi vähän ihmetellen vielä katseli ympärilleen, mutta tarttui sitten toimeen liukuhihnan ääressä. Ajauduin jonnekin paperipussien ja mansikkarasioiden välimaastoon, ja saimme aikaan - aivan käsittämättömän paljon Bageja, aivan käsittämättömän vauhdikkaasti.

Koulu on myynyt ja koonnut talkoovoimin näitä pussukoita jo 31 vuoden ajan, jokaisena äitienpäivänaamuna. Pussiin pakattiin mansikoita, briejuustoa, brownie, suklaata, croissanteja, sämpylöitä sekä kesäkukkasiemenpussi. Paikalla kokoamassa ja kuljettamassa oli useiden kymmenien vanhempien ja opettajien armeija. Tämä on koulun tempauksista vaativin ja aikaavievin, ja kaikki vanhemmat käytännössä velvoitetaan osallistumaan näihin töihin.

En voinut kuin ihailla. Kaikki sujui niin mallikkaasti kuin vain vuosien kokemuksella hommaa vetäneet konkarit sen voivat tehdä. Seinällä oli tarkat ohjeet kustakin kuudesta erilaisesta setistä, jotka oli määrä pakata. Ohjeesta näki yhdellä silmäyksellä, mitä laitetaan ja mihin järjestykseen. Sitä mukaa kun pussukat tupsahtivat linjan toisesta päästä ulos, joku piti niistä tarkkaa lukua ja kiikutti ne aulaan kuljetusjärjestelyitä varten. Mieheni, joka pääsi osallistumaan Bagien jakamiseen Burlingtonin alueella, pääsi myös kehumaan, kuinka hyvin reitit oli valmiiksi suunniteltu. Joten hän käväisi soittamassa kaikkiaan yhdeksäntoista vastaanottajan ovikelloa aamun aikana.

Koulu kerää tällä kampanjalla mukavasti rahaa kassaan ja vaikka repäiseekin työn vanhempien selkänahasta, oli aika ihailtavaa huomata, miten kaikki osallistuivat töihin yhtä tehokkaasti. Ja koska en siinä vauhdissa ehtinyt hetkeäkään ajatella, väsyttääkö aamuntorkkua, niin minulle kokemus oli loppujen lopuksi pelkästään positiivinen. Oikeastaan, oli aika hienoakin olla osa tuollaista saumatonta ketjua.

Ja samalla huomasin, että äitienpäivä tuntui tänään ehkä vieläkin vähän juhlavammalta. Vielä siksikin, että noilla Bageilla on tänään ilahdutettu myös montaa äitiä turvakodeissa tällä seudulla. Ehkä saimme jollekin hymyn huulille, ehkä jollekin päivän pikkuisen paremmaksi. Sillä äidit kyllä ansaitsevat niitä hyviä hetkiä.