Kuljeskelua

Minä pidän kuljeskelusta. Erityisesti silloin, kun aikataulut eivät paina mieltä ja olen kyennyt sysäämään ajatuksistani syrjemmälle ne miljoonat muistettavat asiat, jotka sinne pakkautuvat, halusin tai en. Kesäsäästä ja kauniista maisemista ei ole haittaa niistäkään. Minulla on myös usein eräs tavoite: etsiä tunnelmia.

Burlington on siirtynyt toden teolla kesäkauteen. Siitä kertoo esimerkiksi se, että kaupungin keskustan eräs puistoalue täyttyi tänä aamuna ensi kertaa tälle vuodelle lähiympäristön yrittäjistä sekä tuottajista, jotka toivat tuotteensa myyntiin Farmers' Marketille. Ruoan, juoman, paikallisten käsitöiden ja monenlaisten koristetuotteiden myynnin lomassa ihmiset tulevat viettämään aikaa yhdessä. Me käymme tuolla torilla joka kesä monta kertaa, ja vaikka useinkaan ei tule ostettua paljon mitään, kuluu aika mukavasti - kuljeskellen. On kiva seurata, kuinka joku pysähtyy vaihtamaan kuulumisia, toinen keskittyy esittelemään tuotteitaan, nurmella juoksentelevat niin lapset kuin lemmikkieläimetkin ja kaikilla näkyy olevan kivaa.

 

On meillä muutama vakiopysähdyspaikkakin. Keskellä aluetta on erään pariskunnan ylläpitämä koju, jossa he myyvät leipomonsa tuotteita. Heillä on aina myynnissä ihania marjaisia pikkupiirakoita sekä kanelipullia. Heidän vieressään pitää ständiä eräs vanhempi mies, joka on loistava valokuvaaja. Hän valokuvaa Vermontin maisemia ja kehystää ne upeiksi tauluiksi. Joka kerta on yhtä mielenkiintoista tutkia, onko hänellä taas uusia tauluja myytävänä.

Jatkoimme tunnelmien etsimistä tänään kävelemällä Lake Champlainin rantaan. Siellä olikin sattumalta menossa tapahtuma nimeltä Kids' Day, joka oli kerännyt rantaa reunustavan nurmikentän täyteen lapsiperheitä ja lapsille suunnattua hauskuutusta. Joka paikkaan oli jo aamukymmenen jälkeen jonoa, mutta oli mukavaa katsella lapsia, jotka pitivät hauskaa valtavassa liukumäessä, heittelivät frisbeetä tai harjoittelivat baseball-lyöntejä. Ja maisemat, ne maisemat. En varmasti koskaan kyllästy tähän keväiseen järvenrantamaisemaan.

Kuljeskelu on ehdottomasti yksi lempiharrastuksistani. Tunnistan itsessäni, että minun on joskus vaikea irrottautua päivän rutiineista ja keskittyä vain nauttimaan, vaikka olen parantanut tässä kohdassa viime vuosina huomattavasti. Joskus on hyvä antaa ajan vain kulua ja unohtaa hetkeksi, että arki on täynnä tehtäviä, suorituksia, menemisiä ja tulemisia. Olen huomannut sen, että nämä maisemat, jotka ovat jo kohta kolmen vuoden ajan olleet kotimaisemiani, ovat auttaneet löytämään paljon onnellisuutta. Tuoneet lähemmäksi sen levollisen tunteen, joka kertoo minulle, ettei aina tarvitse ehtiä kaikkea, mutta sittenkin montaa asiaa voi ja usein kannattaa. Kun vain tunnistaa sen, mitä oikeasti tarvitsee ja mitä taas välttämättä ei, ja mitä voi sittenkin tehdä ja kokea ja mihin kannattaa aikansa kuluttaa. Ja sittenkin, ennen kaikkea, voi huomata, ettei kaiken tarvitse olla aina niin päämäärätietoista. Voi vaikka vain - kuljeskella.