Ne merkit, ne merkit

Piti kirjoittaa keväästä, mutta meinaa ehtiä tulla kesäkin. Meillä todellakin ihmetellään tällä viikolla sitä, kipuavatko lukemat kolmeenkymmeneen celsiusasteeseen näin toukokuun alun kunniaksi. Kaukana ei oltu tänäänkään (en valita). Lähdin lenkille viideltä, ja mittarissa oli edelleen +28C (en valita). Hyvin tarkeni, ja hiukset liiskaantuivat hienosti lippiksen alle (en valita). Kalkkunankalpea ihokin, sekin taitaa saada jo vähän väriä, olkoonkin, että minun tapauksessani väritys on lähinnä säälittävän punertavaa (no, en valita).

Lenkkipolkuja yritän aina välillä vaihdella, ja tänään meillä päin näytti tältä. Ihanaa, kaunista, herkkää vaaleanvihreää, juuri niitä hetkiä, kun paras on vielä edessä. Sanoinko jo (sataan kertaan), että olen ehdottomasti kevätihmisiä.

Keväisen koulun piha taas näyttää tältä. Tai tämä kosteikko on aivan koulun pihan tuntumassa, ja kertoo siitä, kuinka maaseudulla olemme. Koulu on todellakin rakennettu pellolle. Aika kaunista, eikö.

Täällä suojellaan vimmatusti kosteikkoja. Niitä on aivan siellä täällä ja ne ovat myös saaneet aikaan monta muutosta alueen rakennussuunnittelussa. Vermontissa on vihreyttä, monessa mielessä.

Mutta, kevät tuo monenlaista mukanaan. Koulu varoittelee ja muistuttelee meitä vanhempia nyt toistuvasti ikävästä vitsauksesta eli punkeista. Minut on nyt myös varustettu ohjekorteilla, joissa on kuvattu kaikki täällä päin esiintyvät punkkilajit sekä annettu ohjeita siitä, miten punkki poistetaan iholta oikeaoppisesti. Voin myös tutkailla Vermontin omaa TickTrackeria, johon kerätään tietoa punkkiesiintymistä.

Olemme myös aloittaneet keväisen keräilyharrastuksen. Asumme aivan golfkentän tuntumassa, mutta lähin väylä kulkee kuitenkin kotikatumme vastakkaisella puolella, joten aivan 'tulilinjalla' meidän ei pitäisi olla. Ei siis pitäisi. Olemme asuneet tässä paikassa pian kolme vuotta, ja tähän kevääseen mennessä olimme löytäneet pihaltamme yhden golfpallon. Ylläolevassa kuvassa näkyy tämän kevään saldo. Ja golfkausi, se avattiin vasta pari viikkoa sitten. Kyllä, Vermontissa on ollut hyvin pitkä talvi.

Terassikausi on avattu. Grillikausi on hyvässä vauhdissa. Esikoinen on saanut osallistua koulun kevättalkoisiin. Aurinkorasvat ja kesävaatteet on löydetty. Pipot ja toppatakit ovat pesussa, ja mieli halajaa piknikille. Mikäs tässä.

En todellakaan valita. Säästän rutinat ensi talveen.