Hei, mä integroidun

Jotenkin aivan huomaamatta on lähestymässä kolmen vuoden rajapyykki. Kolme vuotta sitten näihin aikoihin olimme varmaankin jo aika jännittyneitä. Muistan ihmetelleeni täpötäysiä kaappeja, suunnitelleeni kaksosten 1-vuotissyntymäpäiviä ja pohtineeni päivittäin pääni puhki hoidettavia asioita. Niitä tupsahteli mieleen koko ajan uusia, ja olihan niitäkin asioita, joita taisi jäädä hoitamattakin loppujen lopuksi. Eikä sekään niin vakavaa ollut.

Ei kolme vuotta ulkomailla vielä niin paljon ole. Mutta on se näköjään tarpeeksi, jotta huomaa jo unohtaneensakin jotain. Sellaisia pieniä yksityiskohtia vaikkapa entisestä kodistaan, sellaisia, joita kuvitteli muistavansa pitkään. Tai vaikka sellaisia, että mitä tapasi tehdä arkiruoaksi tai mitä kuviteli kotimaastaan kaipaavansa. Hassua. Ei sillä, että se unohtaminen niin paljon haittaisi, mutta kunhan nyt huomaa näin tapahtuneen. 

Kun kesä koittaa, on Suomi aina paljon lähempänä, ajatuksissa. Kesällä käymme Suomessa ja kun lomaan liittyvät järjestelyt alkavat, vaeltaa mieli aina useammin Suomeen. Mitä tuttua siellä on, mikä on ehkä muuttunut. Mitä haluan nähdä ja kokea taas? Tutut ihmiset, ovatko he muuttuneet? Entä minä itse?

Tämä kolmas vuosi Vermontissa on ollut selvästikin integroitumisen vuosi. Olemme sukeltaneet esikoisen myötä koulumaailman syövereihin ja löytäneet sieltä upean yhteisön. Olemme tutustuneet uusiin ihmisiin ja saaneet kokea olevamme osa näitä ympyröitä. Jos ensimmäisen ja toisen vuoden aikana olemme käyneet läpi esimerkiksi totuttelun, ihmettelyn, etsimisen ja oppimisen aikaa, on tämä kolmas vuosi tuonut mukanaan tiettyä tasaantumista, joukkoon kuulumista ja paljon uusia, positiivisia kokemuksia. Tie tänne saakka ei ole ollut kuitenkaan missään kohdassa kivinen, vaan varsin helppo taivaltaa. Uskallan sanoa, etten ole yhtenäkään päivänä katunut päätöstämme. 

Antaa keskikesän Suomen-lomailun näyttää, mitä ulkosuomalaisuus on tähän mennessä keski-ikäiselle tehnyt. Minä kuvittelen olevani sama ihminen kuin aiemminkin, mutta saapa nähdä, ovatko muut sitä mieltä. Mitä lie luulevatkaan, jos taas tulen ja jututtelen ventovieraita (lukekaa täältä, mitä tapahtui viime kesänä)...

Mutta vielä on paljon tehtävää ennen kuin lennähdämme katsastamaan synnyinmaatamme. Kouluvuosi on saatava päätökseen ja mies on saatava kesälomalle. Ikkunat ovat pesemättä ja vaatekaapit siivoamatta. Talvivaatteetkin viemättä varastoon ja uimakausi avaamatta. Puistopiknikki kokematta ja ja ja... ai niin, kaikkea ei tarvitse ehtiä. Osaan onneksi siivota to-do -listoja. Myös roskiin, tarvittaessa.