Muistathan laittaa välitunnilla lippiksen päähän, vaikka muuten ei taida tarvita ulkovaatteita. Muistan, että kaikki koulun lapset ryntäävät useimmiten ilman takkeja ulos heti kun lämpötila kohoaa yli kymmenen celsiusasteen. Paitsi meidän tyttömme, jota pitää kehottaa yleensä erikseen ottamaan takki pois, jos ulkona on riittävän lämmin. Viluinen taitaa olla, sitä on meillä suvussa.
Ai, opettaja oli etsiskellyt aurinkorasvaa repustasi tänään? No, äiti ei ollut muistanut laittaa sitä mukaan. Olisiko pitänyt muistaa, olisi tietenkin, mutta kun, suoraan sanottuna, tämä äiti-ihminen ei vielä ollut muistanut edes etsiskellä niitä aurinkorasvoja, tai ostella uusia. Huomiseksi laitetaan reppuun.
Polkupyörät on kaivettu esiin, niillä on ahkerasti harjoiteltu. Ilma on kuin linnunmaitoa vielä illansuussakin. Tällaistako se oli, tämä kesäelämä, voi miten sinua kaipasinkaan. Miksihän kaikki tuntuukin kesäsäällä vähän huolettomammalta, helpommaltakin. En jää pohtimaan, nautitaan nyt vaan.
Lenkillekin piti ehtiä, eihän tätä säätä voi jättää käyttämättä. Kalkkunankalpea iho vähän jännittää auringonsäteitä, kesäinen tuulenvire tekee kuitenkin olon leppoisaksi. Luonto vihertyy lisää päivä päivältä. Aivan naapurissa sijaitseva golfnurmi on täyttynyt innokkaista, jotka ovat saaneet odotella kauden alkua pitkään tänä vuonna.
Tuliko kuuma? Muistitko juoda riittävästi? Vasta aivan juuri kyselin ja huolehdin siitä, onko vaatetta päällä tarpeeksi, muistuttelin, että vielä käytetään pipoja, kun tuuli oli kylmä tai ilma muuten kolea. Ja nyt lippalakkien pino saa syrjäyttää kaikki muut päähineet.
Lämmin henkäys Floridasta, se on nyt siis täällä. Mittari kipusi tänään iltapäivällä +29 celsiusasteeseen ja sai kylmän talven kanssa kipristelleet vermontilaiset hymyilemään. Kyllä meidän nyt kelpaa. Entäs loppuviikko? Kolmekymmentä on menossa rikki, ja se on kyllä jo melko harvinaista toukokuussa näillä kulmilla. Mutta ei valiteta, ei. Antaa paistaa vaan.
Aurinkorasvapullo odottaa pöydällä. Huomenna muistetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti