Koskas tavataan?

Se on introvertille aina vähän sellainen kinkkisempi juttu, tai miten sitä nyt sitten kuvailisikaan. Tai oikeastaan, nykykieleen taitaa olla jo vakiintunut myös termi ambivertti, sellainen vähän niin kuin välimuoto, ja ehkä olen enemmän sellainen - se introvertti minussa kyllä haluaa välillä pysytellä visusti omassa rauhassaan, mutta extroverttejä piirteitäkin löytyy, kun tilanne on sopiva, ja sopivan miellyttävä.

Minusta on ehkä tullut jo monella tapaa jonkinlainen välimuoto. Suomalainen olen toki, mutta ulkosuomalaisuus alkaa lyödä jonkinlaista leimaa otsaan. Amerikkalaisten joukossa olen epäilemättä edelleen keskimääräistä hiljaisempi (vaikka olen, todellakin, tavannut myös hiljaisia amerikkalaisia), mutta alkuperäiseksi pohjoispohjalaiseksi olen todennäköisesti jo melko puhelias. Äänekäs en kylläkään.

Kun muuttaa ulkomaille, on useimmiten monella tavalla otettava ikään kuin uusi startti. Etsittävä, sopeuduttava, tutkittava ympäristöä. Nähtävä vähän enemmän vaivaa, että saa arjen sujumaan. Opeteltava uutta. Totuteltava uusiin asioihin. Opeteltava taas tutustumaan ihmisiin.

Sillä ei tällainen, jokseenkin introvertti, osaa aina kommunikoida siten kuin haluaisi. Ei osaa oikein aina sanoa sitä, mitä haluaisi tai mitä oikeasti tarkoittaisi tai miten nyt olisi oikeastaan sosiaalisesti sopivinta. Joutuu siis näkemään hieman vaivaa, että arjen lisäksi myös uudet ihmissuhteet loksahtavat kohdilleen. 

Introvertilla ei kuitenkaan ole kiire. Kun osaa olla niin hyvin itsensäkin kanssa, eikä aina niin suuresti edes kaipaa ympärilleen sitä toisten ihmisten säpinää. Mutta onhan se mukavaa, ainakin ambivertille, että elämään tulee kuitenkin mukaan uusia ihmisiä. Sillä tavalla sopivasti. Vaikka ei niitä laskea tarvitse, ihmisiä tulee ja menee jokaisen elämässä. Olen taipuvainen uskomaan, että ihmiset tulevat elämääsi jostain syystä, vaikket sitä syytä aina näkisikään. Ehkäpä myös - ihmiset lähtevät elämästäsi syystä.

Introvertti minäni kaipaa välillä sitä, että joku toinen pyytää, kysyy ja ehdottaa. Ja sitten saattaa käydä niin, että löytyykin ihmisiä, joiden kanssa huomaat viihtyväsi ja haluat viettää aikaa. Ja sitten yhtäkkiä, onkin paljon helpompaa vastata itsekin, ja kaikki lähtee sujumaan. Ja huomaa, että olo on aika iloinen ja tyytyväinen, ja siitä tulee todella merkityksellistä, että saa uusia ihmisiä elämäänsä.

Tyttäreni kasteli tänään housunsa pulikoidessaan pienen järven rannassa, jonne olimme saapuneet uusien ystäviemme kanssa piknikille. Olimme unohtaneet lasten uimavaatteet, mutta jälkikasvua se ei haitannut, sillä he nautiskelivat täysin siemauksin. Suunnitellessamme kotiin lähtöä nelivuotiaani valitteli, että housut ovat kyllä aika märät. Vaihtovaatteet olivat kotona nekin. Ystäväni kaivoi laukustaan oman tyttärensä varahousut. Haluatko lainata näitä? - Kiitos, se olisi kyllä hienoa, vastasin ilahtuneena. Palautan ne sinulle kyllä ensi tilassa! - No worries. I know you will.

Löysimme tänään ihastuttavan paikan.
Pieni järvi, matala ranta. Ja ilma kuin linnunmaitoa.