Ostettais yks kirjahylly

Tänään tulin pohtineeksi erästä asiaa. Olin jo jonkin aikaa kaivannut esikoisen huoneeseen uutta, vaaleamman sävyistä kirjahyllyä ja aamulla saimme idean, että lähdetäänpä sellaista etsimään. Ensimmäiseksi piti alkaa selvittää, mistä täällä saisi lastenhuoneisiin sopivia huonekaluja. Ja siinä samalla päädyin siis pohtimaan vähän muutakin kuin itse huonekaluja.

Olemme asuneet täällä nyt melko tarkalleen kolme vuotta, mutta emme ole kertaakaan käyneet huonekalukaupassa. Huonekalumme on raahattu tänne kontissa, joka matkasi aikoinaan Suomen Pirkanmaalta tänne Vermontiin yhteensä kuusi viikkoa, mukaanluettuna siis kaikki matkalle osuneet tullikoukerot. Tyhjä talo täyttyi aika mukavasti vanhoista huonekaluistamme, joista suurimpaan osaan olemme varsin tyytyväisiä edelleen, sekä muutamista kokonaisuuksista, jotka lunastimme talon edellisiltä asukkailta. Ja, ennen kaikkea, koska komennuslaisen elämä kohdemaassa on lähtökohtaisesti tilapäistä, ei ole tullut uhrattua suuremmin vaivaa tai rahaa ns. tilapäisasunnon sisustamiseen. Emme siis ole ostaneet täältä yhtään huonekalua, jonkin verran sisustustavaroita kyllä.

Kolme vuotta sitten meillä näytti tältä. 

Mutta siis, huonekalukauppa löytyi, aika lailla sellainen meidän näkökulmastamme kiinnostavakin. Paikallinen sisustustyyli on yleensä ottaen meidän tyyliämme runsaampaa ja 'kukikkaampaa', paljon näkee ns. country living -tyyliä. Oma makumme on skandinaavisen selkeä, pelkistetty, melko moderni ja monen mielestä varmaankin suoraan sanottuna tylsä. Löytämämme kauppa oli kuitenkin nimeltäänkin jo Modern Design Furniture, joten se vaikutti heti lupaavalta. 

Ja olihan se sitä. Lukematon määrä huonekaluja ja sisustuskokonaisuuksia, jotka olisin kelpuuttanut kotiini siltä istumalta. Hullaantumisen huumassa olisi voinut poimia mukaansa sitä ja tätä - tiedätte, kun oma sisustus alkaa tuntua suorastaan nukkavierulta, kun näkee kaikenlaista ihanaa, jolla voisi kotinsa sisustaa uudelleen. Tuttuja merkkejä Euroopasta, joiden edustusta löytyy kodista tälläkin hetkellä.

Mutta mitä siis pohdin? Pohdin yllättäen sitä, että onko omalla kohdallani kodin sisustaminen uusilla huonekaluilla sitä, että tahtoo kiinnittää itsensä lujemmin siihen paikkaan, missä on. Että ei mietikään niin vahvasti sitä, että mihin seuraavaksi matka vie. Vaikka se varmasti täältä toiseen paikkaan viekin, niin keskittyy elämään täällä, tässä talossa, nyt. Ja tietäähän senkin, että jollei nyt valtavan suuria ja jossain muualla epäkäytännöllisiä huonekaluja tule hankkineeksi, kulkevat ne uudetkin sitten mukana siinä samassa kontissa niiden vanhojen kanssa, sitten kun sille kontille jokin määränpää asetetaan.

Kolmen vuoden takaa: se odotettu päivä.
Kuusi viikkoa matkaa tehnyt kontti saapui perille.

Löytyikö se kirjahylly? No ei. Löytyi kyllä kivannäköisiä huonekaluja lastenhuoneisiinkin, mutta eivät tarttuneet mukaan, sillä olivat vähän turhan arvokkaita. Mutta mitä sitten löytyi? Jalkalamppu, joka suorastaan huuteli pääsevänsä meidän mukaamme, sillä se oli samaa sarjaa ja sävyäkin kuin muutama muukin huonekalu tässä samaisessa olohuoneessamme. Baarijakkarat keittiöön, sillä vanhat ovat käyneet kiikkeriksi. Ja ihastuttava lokkiseinäkoriste, joka odottaa vielä ripustamista, mutta jonka oikea paikka löytyi talosta aika helposti. Ehkäpä se viehätti muodollaan lennähtelevää komennusperhettä aivan erityisesti. Ajattelin kuvata sen kyllä, kunhan se lähiaikoina pääsee tuolle omalle paikalleen. Sitten aion ihastella sitä joka päivä.