Sitten minulla on nämä kolme lasta, jotka luovat koko ajan jotain, sanotaan nyt ainakin joka päivä. Meillä järjestyy päivän aikana vähintään viisi sessiota, jossa syntyy jotain pahvista, paperista, naruista, tarroista ja milloin nyt mistäkin. Ennen kaikkea teipistä, jota kuluu metrikaupalla joka päivä. Erikoisesti esikoinen on haukkana paikalla, jos yritän vaivihkaa heittää pois pahvilaatikkoa / karkkipaperia / talouspaperirullaa / vitamiinipurkkia, you name it. 'Äiti, minä haluan tehdä tuosta jotain!' Mikä sinänsä on hieno asia kyllä, myönnän senkin. Hän on jo tuossa iässään ehkä ymmärtänyt kierrätyksen jalosta aatteesta jotain, enkä mitenkään tohtisi kieltää askartelua. Mutta sen verran niuho olen, että en ihan oikeasti jaksaisi niitä materiaaleja ihan joka nurkassa ihan koko ajan. Joten toisinaan iltaisin täällä käy äänetön pyörremyrsky, kun keräilen tarpeettoman näköisiä pahveja sun muita sekä lukemattomia keskeneräisen näköisiä tekeleitä, sinne kierrätysroskiin kyllä. Ja joskus ihan pikkuisen vihlaisee jossain, mutta olen päättänyt, että ihan kaikkea ei vain voi säästää.
Mutta paljon meillä myös säästetään. Esikoisen kirjahyllyn päällä on vaihtuva näyttely parhaista tai rakkaimmista töistä. Niitä on kertynyt esimerkiksi erään askertelukaupan Kids' craft -tunneilta, taidekouluvuosilta sekä koulusta. Lisäksi on muovilaatikoita jokaiselle lapselle, joihin on kerätty muita säästettäviä askarteluja. Enkä pysty kuvittelemaan, millainen määrä niitä on esimerkiksi siinä vaiheessa, kun täältä muuttokonttia jossain vaiheessa pakataan. Jos nimittäin tehokkuus säilyy samanlaisena. Niin, ja kohtahan meillä on kolme lasta koulumaailmassa, joten taidan tarvita oman kassin askartelujen siirtämistä varten, kun niitä tähänkin saakka on jo yhdeltä lapselta tullut (vähintään) sylillisen verran joka viikko.
Joka tapauksessa, samaan hengenvetoon voin todeta, että ihailen sitä innokkuutta, jota täällä lapsiin luodaan omaan tekemiseen kannustamalla. Askarteluun ja taideaineisiin liittyviä harrasteita on tarjolla pilvin pimein, jopa kaupoissa. Askartelukauppa piti lapsille kerran viikossa askarteluohjausta, josta sai opastuksen ja itse työn luonnollisesti mukaansa 3-5 dollarilla (ylläolevan kuvan askartelut ovat sieltä). Rautakauppa pitää kuulemma jonkinlaista nikkarointiopastusta lapsille, ja puutarhakauppa opettaa helppoja puutarhahommia sekä rakentelua luonnonmateriaaleista.
Askartelukaupat ovat täällä todella ihania paikkoja - myös tällaiselle, joka jättää askartelun mieluusti sen paremmin taitaville. Lasten kanssa olen toki monta kertaa niissä käynyt, ja lasten into tarttuu kyllä minuunkin silloin. Nuo kaupat ovat myös yhtä lailla täynnä käsityötavaroita, koriste- ja sisustustavaraa, kehittäviä leluja sekä leivontavälineitä, muun muassa.
Joten olen minä oikeasti kuitenkin todella iloinen siitä, että lapseni aidosti tykkäävät näpertää kaikesta mahdollisesta jotain. Olkoonkin, että keittiön lattia ei ole koskaan siisti, sillä kerääntyvät siihen leikkaamaan, teippaamaan, piirtämään ja maalaamaan. Minä saan toimia materiaalivastaavana sikäli, että hankin jatkuvasti lisää piirustuspaperia, kyniä, vesivärejä, tarrakirjoja ja mitä nyt ikinä (sitä teippiä). Ja kyllä, toisinaan katselen pahvilaatikoita sillä silmällä. Saatan jopa nähdä niissä aivan selvästi kissojen talon tai autoille loistavan parkkipaikan, minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti