Orientoidu, hyvä ihminen

Olinkin oikeastaan jo vähän odotellut. Tässä arkilomailun lomassani, siinä jossain pyykin ja kaupan ja ulkoilun ja ruoanlaiton sekamelskan keskiössä. Kurkkinut sähköpostiani vähän levottomasti ja etsinyt tiettyjä lähettäjiä. Ja kyllä, eilen illalla ollessani juuri menossa nukkumaan, se alkoi kilahdella.

Orientaatio. Rekisteröintimateriaaleja, infotilaisuuksia. Tutustumispäiviä uusille tulokkaille. Avajaispiknik lähistön maatilalla. Listoja tarvittavista varusteista. Vanhemmille suunnattu käsikirja, jonka suomalainen lukee taas kuitenkin kannesta kanteen, vaikkei muista puoliakaan enää, kun syksy toden teolla käynnistyy. Sähköposteja toisensa perään, joita lukee varmuuden vuoksi useampaan kertaan, ettei unohtaisi mitään tärkeää päivämäärää.

On siis aika ryhdistäytyä. Koulu herättelee vanhempia taas tositoimiin, ja yhtäaikaa materiaalien ja infojen kanssa sähköposti toisensa jälkeen kosiskelee talkoohommiin. Koulua pääsisi valmistelemaan (=siivoamaan, järjestelemään) elokuun loppupuolen parent work dayssa, tai avajaispiknikille voisi osallistua vapaaehtoisena etukäteisjärjestelijänä, dinner-apulaisena, kokeneena grillimestarina tai jälkien siivoojana. Muistathan, että sopimus velvoittaa sinut neljään työtuntiin per lukuvuosi per vanhempi. Ylärajaa ei ole.

Sadepäivänä on aikaa suunnitella.

Joten alan täyttää kalenteriani, tärkeillä must-tapahtumilla ja jos ehtii-merkinnöillä. Mietityttää, montako tutustumiskäyntiä olisi syytä järjestää nelivuotiaalle parivaljakollemme, joista toinen on voimakastahtoinen, mutta joukossa lapsistamme rohkein ja yllättävän sopeutuvainen, toinen taas aito kysymysmerkki, joka joko sulautuu joukkoon tai sitten ei ollenkaan. Esikoinen jatkaa onneksi samassa luokkahuoneessa kuin ensimmäisenä vuonna, saman opettajan johdolla, ja puoli tusinaa luokkakaveria on jatkamassa samassa seurassa, joten hänestä en tällä kertaa niin suurta huolta kanna.

Siirtymävaihe on siis kohta käsillä. Täällä on aivan tavallista, että kouluun liittyvät tapahtumat alkavat jo ennen varsinaista lukukauden alkua, ainakin parisen viikkoa ennen h-hetkeä. Se pehmentää alkua ja muistuttelee vanhempia siitä, mitä kaikkea olisi hyvä valmistella etukäteen. Ja ovat onnistuneet kyllä tavoitteessaan: tämä pää on ainakin saatu jo täyteen ajatuksia, jotka tavoittelevat toisiaan iloisessa sekamelskassa. Patistelen niitä vähän, mutta vain sen verran, etteivät pääse aiheuttamaan stressiä. 

Istun ja ihmettelen vähän, sillä tavalla sopivasti. Helteen ennustetaan jatkuvan edelleen. Illat ovat jo pimeitä, mutta edelleen lämpimiä. Ja koska kaapista löytyi aivan yllättäen Suomesta tuomani Geisha-suklaanappirulla (jonka olemassaolon olin täysin unohtanut), on kai hiljainen ilta niin täydellinen, kuin se työkseen reissaavan vaimolla voi tavallisena tiistaina olla.

Hyvää yötä Vermontista. Ja hyvää koulupäivää suomalaisille koululaisille!