sunnuntai 10. elokuuta 2014

Ymmärsin

Ehkä en tiennyt
miten aika ei tunnu koskaan riittävän
ja sittenkin on hetkiä
jolloin aika ei kulu 
vaikka odottaisi

Ehkä en tiennyt
miten aivan väsyneenäkään
ei unesta saa kiinni
jos mieli on huolesta täyttynyt

jos luulee että muisti kaiken
ja sittenkin taas unohti
jos luulee että tämänkin jo koin
ja sittenkin vielä lisää

Ehkä en tiennyt 
ennen kuin minusta tuli äiti.


Ja sitten aloin nähdä
miten leppäkertun kulkema polku
voi olla muuta päämäärää tärkeämpi
miten hetken pysähdys tuolla tiellä
ei häiritsekään suunnitelmaa
vaan tekee sen paremmaksi

Ja kuinka tummemmaksi 
muuttuvat pilvet
eivät olekaan uhka sateesta
vaan taivaan leikkiä väreillä

Ja kuinka pieni asia
voi ollakin valtavan suuri
ja kuinka suuresta asiasta
voi tulla aina pienempi

Ymmärsin.

Kun minusta tuli äiti.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti