Kohtaamisia

Tiedätkö, hän on oppinut englantia tosi paljon. Ensin hän ei jutellut oikein mitään, ja nyt hän juttelee minulle koko ajan, kun teemme yhdessä töitä. Ja eilen hän oikein neuvoi minua, mistä kohdasta en vielä huomannut harjata. Se oli tosi hienoa, hän todella auttoi minua paljon! Kuuntelen hymyillen kymmenvuotiasta poikaa, joka on tyttäreni job partner koulussa. Jokaisella koululaisella on oma työpari, jonka kanssa iltapäivisin tehdään joka viikko vaihtuva tehtävä (aikaa siihen käytetään n. 15 minuuttia). Viimeksi tyttäreni ja hänen työparinsa olivat saaneet tehtäväksi lakaista koulun käytävät, ja tästä tuo poika halusi minulle raportoida. Kuulen eräältä opettajalta, että tämän pojan mielestä tyttäreni on kovin herttainen. Moni isompi koululainen selvästi tuntee itsensä tärkeäksi, kun saa ohjata pienempää. Vaikka pienempi sitten joskus ohjaisikin isompaa.

Piipahdan koulun ruokasalissa lounasaikaan. Vaihdan muutaman sanan tyttäreni kanssa ja kumarrun hänen viereensä pöydän äärellä. Vastapäätä istuu tyttö, ehkä yhdeksänvuotias, joka yhtäkkiä kysyy minulta jotain. Voinko hakea sinulle tuolin? Siis tämä pieni tyttö kysyy minulta, voiko hän keskeyttää syömisensä ja hakea minulle tuolta salin sivustalta tuolin. Ja minä suorastaan häkellyn ja kiittelen häntä ehkä liiankin monta kertaa. Kiitos, en tarvitse nyt tuolia, mutta kiitos, kun kysyit.

I love your dress! Minäkin osaan. Ihastelen viisivuotiaan kaunista mekkoa. Hän hymyilee ja kiittää. Ja minä välillä ihmettelen, miten he aina muistavatkin olla niin kohteliaita. Vanhemman opetus tulee nähtävästi takaraivosta. What do you say when someone says something nice to you.

Eräänä päivänä autoni kyydissä on tyttäreni lisäksi hänen luokkakaverinsa. Kun autan häntä turvavöiden avaamisessa ja sanon meneväni seuraavaksi auttamaan tytärtäni toiselle puolen autoa, kiipeää tämä tyttö varovasti autosta pois ja jää seisomaan aivan sen viereen. Kun kierrän sulkemaan auton ovea, pudotan samalla avaimeni. Tyttö kumartuu salamannopeasti ja nostaa avaimet minulle ja hymyilee suloisesti. Kiitos. (Ja kumarrus kauniista käytöksestä.)

Otan jo vähän juoksuaskelia, sillä olen vasta puolimatkassa autolta koulun ovelle. Näen, että joku keskenkasvuinen pitää minulle taas ovea valmiiksi auki ja tuntuu, että pitää jo melkein kiirehtiä. Kiitos, ja hyvää huomenta! You are welcome. Ja hymynkin saan. Takaraivosta taitaa taas kuiskutella: Hold the door for the person coming behind you. Ja taas rakentuu hyvä aamu. 

Se on aivan tavallisen näköinen koulu.
Mutta siellä kasvaa hienoja lapsia.

Ja yhtä tapaa minä ihailen, joka ainoa päivä. Kun tulen hakemaan lastani koulusta, he ovat vielä luokassaan. Heillä on päivän päätteeksi lukuhetki, jonka jälkeen he jonkinlaisen leikin keinoin siirtyvät jonoon luokan ovelle. Ja tuo ihastuttava opettaja kiertää jonon eteen ja hyvästelee jokaisen henkilökohtaisesti. Lapsi voi itse valita, halaako hän, antaako läpyn vai ylävitosen tai jotain muuta. Tai kaiken tämän. Ja jokainen lapsi saa hyvän päivän toivotuksen ja hymyn opettajalta. Ja tarviiko sanoa, että opettaja saa joka päivä ihastella kasapäin iloisia ilmeitä. Olen kuullut tässä kaupungissa jo usealta ihmiseltä, että tuuri on todellakin käynyt. Tämän opettajan nimen mainitseminen saa nimittäin aina aikaan pelkkiä ihastuneita huudahduksia. Enkä ihmettele, en ollenkaan.