Tunteita tulvimalla

Ylpeys. Sillä tavalla kuin vanhempi voi kokea sellaista pakahduttavaa ylpeyttä lapsistaan. Kun katselee kolmen pienen metrinmittaisen astelevan kohti koulurakennusta, jokaisella pieni reppu selässään ja eväslaukku kädessään. On ylpeä siitä, että he uskaltavat sittenkin astua kohti uutta, vaikka ovatkin epäröineet montaa asiaa, ujostelleet, ihmetelleet, kiukutelleet. On ylpeä siitä, että he pärjäävät jo hienosti vieraalla kielellä, ymmärtävät, mitä heille kerrotaan ja osaavat mennä mukana. Paikkaansa vielä etsien, uutta ihmetellen, vuoroin innostuen ja torjuen, sillä pieni pää on vielä liian täynnä asiaa. 

Huoli. Pienestä ihmisestä on huoli, vaikka tietääkin, että niin moni muukin on päässyt alkuun. Jokainen omalla tavallaan, ennemmin tai myöhemmin, mutta sittenkin. Äidille huoli tuntuu olevan sisäänrakennettu ominaisuus, vyyhti, jota sysit syrjään, mutta joka ei lähde helpolla. Laantuu välillä, mutta nousee uudelleen esiin. Valvottaa öisin tai herättää aamulla liian aikaisin. Velloo mielessä, kun jättää lapsensa toisten hoiviin. 

Haikeus. Siirtyminen uuteen vaiheeseen, kun lapset ovat kasvaneet siihen ikään, että koulumaailma tulee osaksi elämää ja arkea. Etteivät olekaan enää niin pieniä, vaikka ovatkin. Joko nyt, joko nyt. Tulviiko haikeus päälle enemmän, kun huomaa, että ne pienemmätkin, ne pienimmät, ovat siirtymävaiheessa ja astumassa haparoivia askeliaan kohti uutta, erilaista elämysmaailmaa.

Uteliaisuus. Ennen kaikkea lasten, kun he tutkivat uutta ja laajentavat hiljalleen kokemuspiiriään. Ujous, joka voittaa välillä uteliaisuuden, ja toisin päin. Äidin, jonka ajatukset täyttyvät kaikesta uudesta nekin. Odottavat, miten tämä kaikki alkaa sujua. Miten uudesta on tuleva hiljalleen rutiinia. Miten elämä meillä kaikilla on muuttumassa.

Koulu ja preschool ovat siis alkaneet, ensimmäinen viikko on nyt takana. Tunteiden tulva on tullut vyörymällä päälle, saanut aikaan onnellisia hetkiä, itkettävän haikeita hetkiä, ikävää ja kiukkuakin. Lukuisan määrän tarinoita siitä, mitä uutta on nähty ja opittu jo tämän viikon aikana. Äidille neljä päivää kestäneen migreenikohtauksen, jonka päättyminen tuo viimein suuren helpotuksen ja tunteen siitä, että kyllä tämä tästä eteenpäin menee. Askelin, joita emme vielä tunne, mutta joita olemme päättäneet astella eteenpäin.

Viikonloppu on tuonut aikaa ajatella ja sulatella kaikkea. Maisemapaloja, olkaa hyvät.

City Hall, Burlington, VT

City Hall, Burlington, VT

Lake Champlain, South Hero, VT