Etelämmäksi valtaisalla voimalla iskenyt talvimyrsky Jonas ei siis yltänyt meille tänne Vermontiin saakka, ei ennusteiden mukaan eikä todellisuudessa. Myrskyn reuna lienee kulkenut jossain jonkin verran Bostonin yläpuolella, mistä myräkkä siirtyi viimein Atlantin suuntaan. Kiitos kaikille, jotka tästä huolimatta muistivat kysellä, olemmeko saaneet paljon, tai ehkäpä, tosi paljon lunta.
Olemme kuitenkin seuranneet myrskyn vaikutusaluetta ja lumikertymiä melkoisella mielenkiinnolla. Olemme saaneet pitää reilun viikon verran vierainamme hyviä ystäviämme Suomesta, joiden oli tarkoitus lähteä paluumatkalle ensin kohti New Yorkia sunnuntaiaamuna, mutta toisin kävi: JFK on saanut myrskyssä lunta jopa 30,5 tuumaa, joten ei tarvitse arvata, kuinka lennoille kävi. Tässä maassa kun huomattavasti pienempikin lumisade saa lentoliikenteen takuuvarmasti sekaisin. Joten ystävämme jäivät lumijumiin, ja jatkavat oleskelua täällä meillä vielä muutaman päivän ajan. Tänne pikkuiseen Vermontiin on välillä vaikea päästä, sillä sisäisiä lentoja ei mahdottoman tiheästi ole, ja pois pääseminenkin on osoittautunut tavallista mutkikkaammaksi useammallekin vieraalle.
Käytännön asioissa on reissaajilla poikkeustilanteissa aina järjesteltävää, siitä ei pääse mihinkään. Mutta hyvien ystävien kanssa on mukava viettää aikaa, esimerkiksi käväisemällä Burlingtonin ehkäpä parhaassa italialaisessa ravintolassa.
Joten täällä jatketaan tammikuuta hyvässä seurassa. Ja psst, täällä on muuten sitä maailman parasta jäätelöä. Vermont's Finest, you know. Joten vaikka ei voi valita, minne lumijumiin jää, voi kiitellä siitä, että huonompiakin paikkoja voi varmasti olla. Uskallan väittää, että kyllä tämä pitkästyttävän lentokentällä notkumisen varmasti voittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti