Kaukaiset saaret

Esikoisen luokkahuoneessa paistaa aina aurinko, ainakin siltä tuntuu, kun astuu sisään. Huone on laaja, siinä on ikään kuin monta osaa, jotka on erotettu muutamalla hyllyllä, pöydillä ja tuoleilla. Lukunurkkauksessa on tällä hetkellä muutamia rantatuoleja ja niiden päällä houkuttelevan värikkäitä tyynyjä. Kirjatelineeseen kauniisti sijoitetut kirjat sekä seinille ripustetut kuvat ja huoneentaulut kertovat tarinaa auringosta, vedestä, merenrantamaisemista ja trooppisesta kasvillisuudesta sekä eläimistöstä. Minun tekisi mieli kysyä opettajalta, voisinko minäkin jäädä tänne. Istahtaisin epäröimättä tuohon valkoiseen rantatuoliin.

Koulun opetusohjelmaan kuuluvat teemat, jotka vaihtuvat suurin piirtein puolivuosittain. Tämän syksyn teema on Tyynenmeren saaret, ja opettajan viitteliäisyyttä voi vain ihailla. Mainitsin hänelle, että olet tehnyt tästä luokkahuoneesta todella viihtyisän ja inspiroivan, syksyn oppimisteemaa silmällä pitäen. Olen yrittänyt, hän hymyilee ystävälliseen tapaansa. Yrittänyt? Minulla olisi kulunut sietämätön määrä työtunteja, että olisin saanut luokasta tuon näköisen. Esimerkiksi pelkästään siinä, että olisin askarrellut nuo värikkäät kirjaimet, jotka muodostavat oven yläpuolelle tervehdyksen 'aloha'.

Syksyn teema tulee lähelle erityisesti siinä vaiheessa, kun ensimmäiset esitelmäaiheet valitaan. Koulussa tekevät ensin brainstormingia (viisivuotiaanikin käyttävät sanaa, jota minä opin käyttämään joskus aikuisiällä) ja keräävät suuren lakanallisen verran mahdollisia aiheita, joista jokainen saa valita viisi mieluista. Seuraavaan päivään mennessä on vanhempien tullut keskustella lastensa kanssa näistä mahdollisista aiheista, sillä siinä vaiheessa seuraa aiheiden jako - jos samaa aihetta mielii moni, käytetään arvontaa.

Ollaan muuten melko kaukana Tyynestämerestä täällä itärannikon tuntumassa. Siksi(kin) alkoi jännittämään kohtuullisen paljon siinä vaiheessa, kun tiesin esitelmämateriaalien etsinnän alkavan. Tänä vuonna aikaa oli annettu vajaan viikon verran, ja näin pienten koululaisten ollessa kyseessä, vastuu lankeaa suurelta osin vielä vanhemmille. Joten viime viikonloppuna käynnistimme etsinnät - tarkoituksenamme siis löytää materiaalia sekä Tyynenmeren saarten juhlatraditioista, vapaapäivistä ja tansseista että alueella käytössä olevista tai perinteisistä veneistä. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä lapsille suunnattua kirjallisuutta ei tuntunut olevan tarjolla. Mitä en sinänsä edes kovin paljon ihmettele. Mutta onneksi on google, ja lupa käyttää sitä(kin).

Tänä maanantaina, syksyn toistaiseksi (kenties) viileimmän aamun (+2C kera pohjoistuulen) läpi pyyhältäessämme kantoi jokainen lapsistamme mukanaan värikästä, nimettyä muovitaskua, johon olin sievästi niputtanut jokaiselle muutamia artikkeleja omista aiheistaan. Kiikuttivat ne tärkeinä opettajilleen, jotka ottivat ne ilolla vastaan. Äidit (ja isät) saavat huokaista nyt kuukauden verran, jona aikana lapset valmistelevat esitelmäänsä koulussa opettajien johdolla. Viimeinen koitos kannattaa vanhempien teroittaa mieliin viimeistään viikkoa ennen varsinaista esitelmäpäivää, sillä aiheeseen liittyen tulee valmistella/askerrella/rakentaa aiheesta jokin 3d- tai interaktiivinen malli. Kertaa kolme, muistuttaa kolmen koululaisen äiti itseään.

Tänä maanantai-iltana lämpömittari näyttää jälleen kahta celsiusastetta. (Olis vähän kaipuuta Hawaijille, hei.)