Kiitos kaunis

Muistan, että jossain vaiheessa viime vuonna lastemme koulun iltapäiväpiirissä aloitettiin uusi käytäntö. Lapset kokoontuvat jokaisena iltapäivänä koulupäivän päätteeksi isoon ympyrään koulun keskellä sijaitsevaan suureen aulatilaan. Olen aina kiinnittänyt huomiota siihen yksityiskohtaan, että piiriä järjestellään niin kauan, että se on ympyrän muotoinen - niin, ettei kukaan jää istumaan sivuun tai toisen taakse, vaan jokainen istuu tasavertaisesti toisen vieressä. Järjestäytyminen on kyllä tuttua, näin on toimittu koulussa varmasti aikojen alusta saakka, mutta mitä sen jälkeen seuraa, on saanut aivan uuden muodon viimeisen vuoden aikana.

Lapset saavat pyytää puheenvuoroja niin paljon kuin haluavat, mutta näissä kokoontumisissa on uusi sääntö: tässä jutellaan siitä, mistä haluaa tänään kiittää toista tai esittää toiselle kohteliaisuuden. Jokaisena iltapäivänä monta pientä ja vähän isompaa kättä nousee merkiksi siitä, että sanottavaa on. Muistan, että käytännön ollessa uusi joillekin piti vielä tähdentää, kenelle kiitoksia tai kohteliaisuuksia voi tässä esittää - tarkoitus on, että vastaanottaja on mukana tässä samassa piirissä.

Haluan kiittää siitä, että nämä tytöt leikkivät kanssani ulkona tänään. Haluan kiittää luokkakaveriani siitä, että hän auttoi minua kantamaan painavaa laatikkoa. Haluan kiittää siitä, että tuo koulukaveri luki kanssani tänään. Haluan kiittää opettajaa siitä, että piti meille hauskan liikuntatunnin. Haluan kiittää kaveriani siitä, että hän auttoi minua keräämään eväslaatikkoni sisällön, kun kaadoin sen vahingossa. Haluan kiittää opettajaa siitä, että hän antoi meille tänään ylimääräistä aikaa vapaavalintaiseen tekemiseen.

Isompi poika kiittää pienempiä tyttöjä siitä, että heillä oli ollut yhteinen hauska leikki välitunnilla. 10-vuotias tyttö kiittää minun 5-vuotiasta tytärtäni siitä, että tämä ei ollut ujostellut häntä, kun he olivat lukeneet yhdessä lukutunnilla. Opettaja kiittää oppilaitaan siitä, että he olivat osallistuneet todella hyvin keskusteluun tiedetunnilla. Toinen opettaja kehuu viittä oppilasta, jotka jäivät siivoamaan ruokasalia lounasajan jälkeen ja saivat sen siistiksi ennätysajassa. Puheenvuoroja tulee paljon. Hetkittäin on vaikea olla liikuttumatta.

Syyskuinen maisema koulun pihamaalta.

Piiriin pujahtaa mukaan myös iltapäivätoiminnan opettajia, sillä tämän loppupiirin jälkeen seuraa joka päivä afterschool -toiminnan nimenhuuto. Nuori mies, joka saapuu paikalle joka kerta suurin piirtein piirin alkamisen aikaan, nostaa kätensä ylös hänkin. Hän haluaa kiittää siitä, että hän saa joka päivä aloittaa työnsä näin positiivisten viestien saattelemana. Ei hassumpi tapa, ei ollenkaan. On helppo olla samaa mieltä siitä, kuinka positiivisuus levittää ympärilleen positiivista energiaa. Aika hienoa.